Katolisessa kirkossa kuohuu, kun paavi Franciscus on kohdannut suurimman kriisinsä. Arkkipiispa Carlo Maria Viganò, entinen Vatikaanin Yhdysvaltain-nuntius, on kirjoittanut 11-sivuisen kirjelmän siitä, kuinka katolisessa kirkossa on suojeltu paavi Franciscuksen johdolla seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneitä pappeja. Viganò vaatii paavia eroamaan.
Syytökset ovat vakavia, etenkin kun ne tulevat katolisen kirkon huipulta. Nuntiukset ovat Vatikaanin korkea-arvoisimpia diplomaatteja, jotka työskentelevät lähetystöjä vastaavissa virastoissa eli apostolisissa nuntiatuureissa.
Kiistaa on käyty median välityksellä. Monet kirkolliset ja maalliset mediat ovat tarkasti seuranneet sitä, millaisen reaktion Viganòn syytökset saavat aikaan Vatikaanissa. Tähän mennessä paavi Franciscus on kuitenkin vastannut niihin kehottamalla niukkasanaisesti lukemaan tarkkaan, mitä Viganò todella kirjoitti. Hän ei siis myöntänyt tai kieltänyt syytösten paikkansapitävyyttä.
Keskeisimpiä aiheita Viganòn tekstissä oli entisen Washingtonin arkkipiispan, kardinaali Theodore E. McCarrickin suojelu. Kardinaali McCarrickia on syytetty pappisseminaareihin osallistuneiden aikuisten miesten seksuaalisesta ahdistelusta. Yhdysvaltalaiset hiippakunnat ovat maksaneet monissa tapauksissa korvauksia hyväksikäytöstä syyttäneille.
Lisäkierroksia syytökset saavat siitä, että paavi Franciscus on tunnetusti liberaali ja arkkipiispa Viganò konservatiivi. Monet ovatkin nähneet Franciscukseen kohdistuneissa väitteissä konservatiivien hyökkäyksen, jolla pyritään saamaan epämiellyttävä paavi eroamaan.
***
Keskustelussa näkyy selvästi jakolinja konservatiiveihin ja liberaaleihin, vahvistaa kirkkohistorian yliopistonlehtori Mikko Ketola Helsingin yliopistosta Kotimaa24:lle.
– Viganò identifioituu Franciscuksen kriitikoihin ja liikkuu heidän seurassaan. Tämä kriittisten ryhmä on ollut alusta lähtien Franciscuksen oppositiona. Myös Viganòn kirjeen julkaisi ensiksi kaksi konservatiivista verkkosivustoa.
Ketolan mukaan erimielisyydet johtavat 1960-luvulle Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen. Tuolloin paavi Johannes XXIII:n aloittama ja Paavali VI:n sulkema kokous muutti katolista kirkkoa avoimemmaksi. Osa katolilaisista piti kokouksen päätöksiä väärinä ja ajatteli niiden vievän pois pelastuksesta.
Käytännössä konservatiiveja ärsyttää Franciscuksen salliva asennoituminen, kun hän puhuu eronneista ja uudelleen vihittyjen mahdollisuudesta päästä ehtoolliselle.
– Ne ovat tietynlaisia tabuja katolisessa kirkossa. Sitten on myös näitä varovaisen myönteisiä lausuntoja esimerkiksi homoseksuaalisista ja ei-uskovista.
Ketola pitää syytöksiä epäselvinä, sillä Viganò ei ole vielä esittänyt konkreettisia dokumentaarisia todisteita. Paavin eroamiselle on hänen mukaansa toistaiseksi heikot perusteet.
Viganòn asenteellisuudesta kielii myös se, että hän painottaa homoseksuaalisuuden vaikutusta hyväksikäyttötapauksissa, Ketola kertoo.
– Nämä Viganòn edustamat tahot kaatavat helposti hyväksikäyttötapaukset yksinomaan homoseksuaalien niskaan. Samaan aikaan he vaativat puhdistamaan kirkkoa homoseksuaalisesta uhasta. Papiston puhdistamisessa homoseksuaaleista olisi kova urakka, sillä eri asiantuntijoiden mukaan 25–45 prosenttia katolisista papeista on homoseksuaaleja.
Kuva: Casa Rosada / Wikimedia Commons CC BY-SA 2.0
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.