Jumala loi metsät. Niissä kasvoi paljon erilaisia puita. Eräänä päivänä muutamat mahtavat puut sanoivat:
– Me olemme latvaa pitempiä muita puita.
Niinpä puut aloittivat pituuskasvukilpailun.
– Me kasvamme taivaaseen saakka, huusivat puut kasvuinnossaan.
Viimein ensimmäinen jättiläispuu saavutti taivaan portin ja koputti siihen.
Enkeli avasi portin ja hämmästyi puun latvaa, joka huojui avaruustuulessa. Enkeli kiiruhti kertomaan Jumalalle asiasta, tosin Jumala sen jo tiesi.
– Mitä nyt tehdään, kysyi hätääntynyt enkeli.
– Kutistetaan puut ja laitetaan niihin pahkoja muistutuksesi, että puiden ei ole hyvä tavoitella taivaita. Tuokin olisi kaatunut seuraavassa myrskyssä, sanoi Jumala ja samassa puut painuivat kasaan.
Pahkat ovat puiden epämuodostumia ja sairauksia. Niiden arvellaan johtuvan mutaatioista tai puun pinnan vaurioista. Kyse on puun pinnan soluista, jotka alkavat tuottaa tosia samanlaisia.
Metsätalouden kannalta pahka on kiusallinen haitta, mutta käsityöläiset antavat niille arvoa. Suurista pahkoista voi saada hyvän hinnan. Puita myös kaadetaan luvatta metsistä pahkojen vuoksi tai pahkoja irrotetaan rungosta.
Varsinkin kansantaiteilijat ovat käyttäneet pahkoja luovalla tavalla.
Suurikokoiset vanhat pahkat soveltuvat jopa huonekalujen valmistukseen. Tunnetuin pahkaesine lienee kuksa, juoma-astia. Se on kestävä, sillä pahkassa puun syyt ovat tiukassa ja myötäilevät astian muotoja.
Erityisesti koivuissa esiintyy myös pakuripää-niminen lahottajasieni, joka muistuttaa hieman pahkaa.
Pahka on kiinnostava ja hieno ilmiö, mutta oikeastaan paha juttu, sillä se estää puun normaalia kasvua ja kehittymistä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä