[Täydennetty 25.8. klo 15.35] Useimmat suomalaispapit eivät olleet aluksi innoissaan, kun täysraittiuden ihanne levisi kirkossa 1800-luvulla lestadiolaisuuden ja Euroopan vapaakristillisyyden myötä. Kirkoissa oli totuttu suhtautumaan alkoholiin mutkattomasti. Tiedetään esimerkiksi, että uskonpuhdistaja Martti Lutherin kodissa pantiin olutta.
Viime vuosikymmeninä kirkon herätysliikkeistä täysraittiuden puolesta ovat puhuneet lähinnä vain lestadiolaiset ja viidesläiset. Viidesläisessä liikkeessä elämäntyönsä tehnyt teologian tohtori ja valtiotieteen maisteri Raimo Mäkelä perustelee absolutismiaan muun muassa Raamatusta käsin.
– Raamattu puhuu paljon alkoholista ja sen käyttämisen ongelmallisuudesta ja ainakin tietystä synnillisyydestä, Mäkelä väittää Kotimaa-lehdessä.
Toisissa herätysliikkeissä täysraittiuden valitsevia on vähemmän ja näkemykset vähemmän jyrkkiä. Esimerkiksi Herättäjä-yhdistyksen Etelä-Savon ja Kymin aluesihteeri Urpo Karjalainen katsoo ruokaviinin ja oluen kuuluvan Jumalan lahjoihin. Juopottelua tämä ei hänen mukaansa tarkoita.
Nykyisin kirkko ja sen herätysliikkeet ovat olleet melko vaitonaisia päihdepolitiikan suhteen. Kristillistä päihdetyötä tekevän Sininauhaliiton tutkimuspäällikkö Pekka Lundin mielestä kirkko on suorastaan epäonnistunut päihdekysymyksessä.
Laskelmat alkoholihaittojen hintalapusta yhteiskunnalle vaihtelevat, mutta niissä puhutaan useita miljardeista euroista riippuen siitä, mitä lasketaan mukaan.
– Suomi olisi erilainen maa, jos kirkko olisi käyttänyt saman verran energiaa päihdekysymykseen kuin se on käyttänyt seksuaalikysymyksiin, Lund väittää.
Lue Danielle Miettisen laaja artikkeli aiheesta tämän viikon Kotimaa-lehdestä (21.8.).
Kuva: Matti Karppinen
Ilmoita asiavirheestä