Piispa Humphrey Peters heräsi yöllä puhelinsoittoon kotikaupungistaan Peshawarista. Kristittyjen asuinalueelle oli hyökätty. Siitä selvittiin säikähdyksellä, ”vain” yksi ihminen kuoli. Iskun tekijöiksi ilmoittautui talebaneja lähellä oleva järjestö.
Piispa Peters on kiertänyt elo-syyskuun vaihteessa Pohjoismaita tapaamassa Pakistanin kirkon Peshawarin hiippakunnan yhteistyökumppaneita, Helsingissä Suomen Lähetysseuran edustajia.
Pakistanin kirkko syntyi 1970-luvulla, kun anglikaanit, luterilaiset, presbyteerit ja metodistit yhdistyivät. Nyt se on katolisen kirkon jälkeen toiseksi suurin kirkkokunta Pakistanissa. Pakistanin 190 miljoonasta asukkaasta kristittyjä on 1,6 prosenttia. Valtaosa maan asukkaista on sunnimuslimeja.
Kolme vuotta sitten Peshawarissa tehtiin itsemurhaisku kirkkoon. Virallisten lukujen mukaan 85 seurakuntalaista kuoli. Piispa Petersin lääkäritytär Khushbakht Peters arvelee lukumäärän olleen suurempi.
– Näin kuinka sairaalaan tuotiin kymmeniä, eri-ikäisiä silpoutuneita ihmisiä. Tunsin heistä jokaisen nimeltä.
Pakistanin kirkko ja pakistanilaiset kristityt elävät jatkuvan uhan alla. Piispa Peters on kuitenkin sitä mieltä, ettei ulkomaille muuttaminen ole ratkaisu.
– En toivo kristittyjen lähtevän maasta, vaan toivon heidän elävän esimerkkeinä Pakistanissa. Kristittyjen tehtävä on kertoa Jumalan rakkaudesta, jakaa hyvää uutista ja pelastussanomaa. Tämä kristillinen todistus toteutuu maassamme esimerkiksi kirkon sairaaloiden, vammaiskeskusten ja koulujen toiminnan kautta.
Piispa Peters sanoo olevansa ylpeä pakistanilaisuudestaan sekä siitä, että on kristitty. Hän toivoo kuitenkin muutosta maansa tilanteeseen.
– Kristittyjen vähemmistön aseman pitää parantua ja eri uskontojen välisen harmonian lisääntyä. Tilanne on pahentunut 1970-luvulta lähtien, kun uskonnosta tuli osa politiikkaa.
Pakistanin ulkopuolella olevilta kirkoilta ja kristityiltä hän toivoo kolmea asiaa.
– Ensinnäkin ymmärrystä siitä, että olemme Kristuksessa yhtä. Toiseksi sen Jumalan rakkauden jakamista, jota Hän on osoittanut Kristuksen kautta sekä Jeesuksen sovitustyöstä kertomista.
– Edellisten asioiden toteutuessa ulkomaisissa kirkoissa syntyy tahto tukea vähemmistöinä eläviä kristittyjä. Pakistanissa sitä voi toteuttaa esimerkiksi tukemalla koulutustamme. Lisäksi kirkkojen välinen yhteistyö lisää vähemmistöinä elävien kristittyjen turvallisuutta.
Suomen Lähetysseura tekee Peshawarin hiippakunnan kanssa yhteistyötä muun muassa koulutuksessa, vammaisten tukikeskuksessa ja uskontojen välisen dialogin vahvistamisessa.
– Toivon ulkomaailman yrittävän vaikuttaa hallituksen edustajiin, että he takaisivat vähemmistöjen turvallisuuden. Kirkkojen pitäisi myös saada takaisin niiltä viedyt rakennukset, esimerkiksi koulut.
– Kolmanneksi pitäisi yrittää vaikuttaa siihen, että jumalanpilkkalakia käytettäisiin niin, että ne jotka käyttävät lakia väärin esimerkiksi valheellisin ilmiannoin, tuomittaisiin yhtä ankarasti kuin ne, jotka ovat oikeasti pilkanneet Jumalaa.
Piispa Peters toivoo, että Suomen valtion edustajat tapaisivat myös vähemmistöjen edustajia Pakistanissa käydessään.
Kotimaansa kristittyjä hän rohkaisee iloitsemaan siitä, että pakistanilaisina kristittyinä he elävät osana maailmanlaajaa kirkkoa.
– Kristityt kaikkialla maailmassa saavat olla valona ja suolana, niin myös Pakistanissa.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
”Kirkon pitäisi herätä auttamaan vainottuja kristittyjä”
Ilmoita asiavirheestä