Palkittu savolaiskanttori vaihtoi insinööriopinnot kirkkomusiikkiin

Siilinjärveläisestä Ossi Jauhiaisesta, 41, piti tulla ATK-insinööri, vaan eipä tullut. Hänestä tuli arvostettu kanttori, kuoronjohtaja, oopperalaulaja, kosketinsoittaja ja musiikin monitoimimies.

Tiistaina pidetyssä reformaation 500-vuotisjuhlassa Kuopion tuomiokirkossa hän sai Director Cantus arvonimensä vakuudeksi kunniakirjan piispa Jari Jolkkoselta.

– Kyllähän se kivalta tuntuu, että oma työpanos on joidenkin mielestä ollut oikein arvonimen veroinen. Mutta kyllä moni muukin kanttorituttavani olisi sen yhtä lailla ansainnut, vaatimaton savolaismies ja Kuopion Alavan seurakunnan kanttori toteaa.

Tuomiokapituli myöntää Director Cantuksen arvonimen kanttorille ansiokkaasta palvelusta. Suomennettuna arvonimi tarkoittaa laulun johtajaa. Presidentti voi myöntää arvonimen muillekin kuin kirkkomuusikoille.

Kaikki lähti perintöpianosta

Ossi Jauhiainen alkoi tapailla itsekseen pianoa 4-vuotiaana, kun tädiltä meni onnettomuudessa sormi ja hän lahjoitti perintöpianon Ossin perheelle. 9-vuotiaana hän aloitti opinnot kansalaisopistossa. Vuotta myöhemmin Jauhiainen haki ja pääsi Kuopion konservatorioon. Siilijärven sivutoimipisteellä poika sai hyvää opetusta Tiina Naumaselta.

Yläasteikäisenä Jauhiainen päätyi Kuopioon Olli Rantalan oppiin. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Siilinjärven lukiosta vuonna 1995 häntä kutsui armeija ja Savon prikaati Mikkelissä.

– Siellä tein ensimmäiset kanttorikeikkani, mutten todellakaan aikonut kanttoriksi. Pyrin ja pääsin Kuopion teknilliseen oppilaitokseen (AMK) ja aloitin insinööriopinnot.

Kesällä 1998 oman alan kesätyö- ja harjoittelupaikka ei ottanut löytyäkseen. Jonkinlaisen päähänpiston seurauksena Ossi Jauhiainen päätti viimeisenä mahdollisena ilmoittautumispäivänä ilmoittautua Sibelius Akatemian pääsykokeisiin.

Pääsykokeissa oli pakollinen urkuosuus, mikä tuotti ongelmia. Jauhiainen oli tätä ennen koskenut urkuihin ehkä kymmenen kertaa elämässään.

– Opettelin pianolla ulkoa sormiot, jotta saatoin tuijottaa jalkiota koko urkukappaleen ajan. Kaikki muut pyrkijät vaikuttivat niin lahjakkailta, etten jännittänyt lainkaan. Ajattelin, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä sisälle. Mutta niin vain pääsin, Jauhiainen muistelee.

Aluksi hän harkitsi musiikkikasvatuksen koulutuslinjaa, mutta sitten kirkkomusiikki alkoi vedota nuorukaiseen yhä enemmän.

– Se on ihan älyttömän kiehtovaa!

Oven läpi kuultu Jorma Hynninen vei laulajan uralle

Laulaminen ja kuoron johtaminen olivat Jauhiaiselle vieraita asioita. Lapsikuoroon hänet joskus pakotettiin hetkeksi, mutta siinä kaikki. Erään kerran konservatoriolla hän kuitenkin kuuli oven läpi pysäyttävän kauniin tulkinnan laulusta Minun kultani kaunis on.

– Myöhemmin sain kuulla, että laulaja oli Jorma Hynninen. Tuon hetken jälkeen innostuin laulun opiskelusta. Ensimmäinen vuosi oli oman äänen häpeämistä enkä iljennyt harjoitella muiden kuullen. Siitä se kuitenkin lähti. Opettajaltani Seija Nylundilta sain upean opin laulutekniikasta.

Sittemmin Jauhiainen on laulanut solistuna esimerkiksi Händelin
Messias-oratoriossa, Mozartin
Requiemissa, Sidoroffin
Panihidassa, Salierin
Requiemissa, Karakselan
Polvesta polveen kirkko-oopperassa sekä Heinisen
Rakkauden ateria kirkko-oopperassa. Lisäksi hän on laulanut kuoroissa ja solistina muissakin oopperaproduktioissa.

Laulupedagogiksi Jauhiainen valmistui vuonna 2012 Savonia AMK:sta. Hän johtaa myös gospelkuoroa.

”En perusta tuomitsevasta hengellisyydestä”

Hengellisesti Ossi Jauhiainen luonnehtii itseään lapsenuskoiseksi perusluterilaiseksi. Hän ei kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, mutta kokee hengenheimolaisuutta nykykörttien kanssa.

– Minusta ei ole toisten tuomitsijaksi enkä perusta olleenkaan tuomitsevasta hengellisyydestä. Ihmisen uskon määrää ei voi kukaan toinen ihminen mitata.

Jauhiainen oppi ukiltaan ja äidiltään iltarukouksen ja kuunteli sunnuntaisin sivukorvalla jumalanpalveluksia radiosta. Omien nyt 10- ja 12-vuotiaiden poikiensa kanssa hän on halunnut jatkaa iltarukousperinnettä.

– Se rauhoittaa mukavasti penskat nukkumaan.

Kevyen musiikin kokemus karttui opiskelijabändeissä kantapään kautta

Kevyen musiikin koemusta Ossi Jauhiainen on saanut esimerkiksi lukiolaisbändin kitaristina ja Teknillisen korkeakoulun bändin kosketinsoittajana.

– Kantapään kautta löytyi svengi.

Nykyisin mieheltä taittuu lähes mikä vain musiikkityyli paitsi jazz. Hänellä on esimerkiksi bändi nigerialaisen muusikon Popo Salamin kanssa.

Bändi esiintyy Alavan kirkon vuosittaisissa hyväntekeväisyyskonserteissa Yhteisvastuun hyväksi samoin kuin Alavan kirkkokuoro ja Harri Hyppölän johtama pienimuotoinen sinfoniaorkesteri Tahdistin.

Hyväntekeväisyyskonsertit saivat alkunsa vuonna 2010 Haitin maanjäristyksistä.

– Silloin sain keikalle ilmaiseksi monia maineikkaita ja taitavia artisteja ja keräsimme Haitin uhrien auttamiseksi yli 7 500 euroa. Kokemus oli niin hauska ja palkitseva, että sen jälkeen hyväntekeväisyyskonsertti on pidetty joka vuosi. Ensi vuodelle tekeillä on myös musiikkivideo yhteisvastuun tiimoilta.

Kuva: Olavi Lappalainen

Lue myös:

Kanttorin työssä pitää suojella luovuutta ja pyhittää vapaapäivät

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliErilaiset kirkon ammatit 3: Metsäpäällikkö
Seuraava artikkeliKolme poimintaa kirkolliskokouksesta: Avioliitto, kirkon tulevaisuus ja tietohallintojärjestelmät

Ei näytettäviä viestejä