Turvapaikanhakija synnyttää Suomessa ollessaan ja toivoo lapsensa kastamista. Yhteydenotto Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon tuottaa kuitenkin hankkeelle vesiperän. Kirkkolaki säätää, että kastettavalla tulee olla kotipaikka ja että kun kastetaan, kastetaan paikallisseurakunnan jäseneksi.
Kotimaa24:n saamien tietojen mukaan useat luterilaisen kirkon papit ovat kuitenkin kastaneet myös maassa ilman vakituista asuinpaikkaa oleskelevien perheiden jäseniä heidän pyynnöstään. Näissä tapauksissa on tiettävästi tavallisesti kirjoitettu epävirallinen kastetodistus.
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin lakimiesasessori Ritva Saario sanoo, että ei ole työssään toistaiseksi törmännyt kuvattuihin tapauksiin. Hän myös toteaa, ettei tuomiokapitulissa ole mitään tiskin alle sijoitettua mappia, johon epäviralliset kastetodistukset olisi talletettu.
Saario muistuttaa, että vireillä on lakimuutos, joka jättäisi takaportin kastetta joko lapselleen tai itselleen toivoville vailla kotikuntaa oleville maahanmuuttajille. Sen mukaan jos henkilö on osallistunut kolmen kuukauden ajan seurakunnan toimintaan, hänet voidaan kastaa seurakunnan jäseneksi. Mikäli maassa oleskelu päättyy, päättyy myös jäsenyys seurakunnassa.
Espoon hiippakunnan dekaani Kai Peltonen on Saarion tavoin tietämätön epävirallisista kasteista. Peltonen toivoo tapauksissa malttia ja harkintaa papeilta.
– On totta, että elämä on usein kirkkolakeja ihmeellisempää. Toiveissa on tietysti, että näistä asioista keskusteltaisiin oman esimiehen ja kapitulin kanssa. En rohkaise ihan villeihin käytäntöihin, Peltonen sanoo. Hän muistuttaa, että asioita on katsottava tapauskohtaisesti.
Sama kotipaikka- ja jäsenyysperiaate koskee myös ortodoksisen kirkon kastetta. Ylidiakoni, arkkipiispa Leon avustaja Jyrki Härkönen sanoo, että tilanteissa, joissa kyse on siitä, tuleeko lapsi kastetuksi vai ei, vastaus on hänen mielestään itsestään selvä.
– Varmasti kastetaan. Kaikki byrokratia on tällaisissa tapauksissa toisarvoista.
Kuva: Matti Karppinen/KuvaKotimaa
Ilmoita asiavirheestä