Suorasanaisista aamuhartauksistaan tunnetuksi tullut ja virka-asussaan kerjännyt pastori Kai Sadinmaa näkee Kotimaa-lehdessä seurakuntien polttavimpana ongelmana sen, että kirkossa ei voi olla ihminen.
– Kirkko yrittää olla pikkuisen parempi ja pyhempi kuin on. Siksi pimeys ja viha täytyy kätkeä. Pimeys, jota yritetään kätkeä, muuttuu julmuudeksi. Se tulee esiin sivulauseissa, vaikka hurskaita maskeja ei missään vaiheessa pudoteta, Sadinmaa sivaltaa.
Kirkossa ihmisiä sitoo Sadinmaan mielestä vääränlainen pyhyys. Jumalanpalvelus nähdään maagisena rituaalina, jossa on tärkeintä tietty järjestys. Pitää keskittyä siihen, ettei mokaa, ja siksi vapaasti hengittäminen, hymyileminen tai nauraminen ei käy päinsä.
– Tukahduttava rakenne pitää murtaa joka kerralla uudestaan ja ihmiset pitää tuoda siihen tilanteeseen. Siksi saarnani ovat usein rajuja
Lue Taneli Kylätaskun laaja haastattelu Kai Sadinmaasta tuoreesta Kotimaa-lehdestä. Miten kirkosta eronnut mies löysi tiensä takaisin ja millaisten vaiheiden jälkeen syntyi palkittu radiokuunnelma Toisenlainen iltahartaus?
Lue myös: Pastori kerjäsi kadulla virka-asussaan
Ilmoita asiavirheestä