Kun Tampereen Harjun seurakunnan kappalainen Jukka-Pekka Ruusukallio saarnasi paikallisella murteella Tampereen kunnianarvoisessa tuomiokirkossa, oli paikalle saapunut selvästi normaalia enemmän sanankuulijoita, nelisensataa. Ruusukallio piti saarnansa Tampereen päivänä, jota vietettiin Mikkelinpäivänä.
– Käytin saarnassa hyväkseni Hugo Simbergin kuuluisia seinämaalauksia ja kehotin seurakuntalaisia kääntämään katseensa aina sen maalauksen kohdalle, jota saarnani siinä vaiheessa käsitteli, Ruusukallio muistelee runsaasti huomiota herättänyttä esiintymistään.
Murre ei ratkaise – sisältö ratkaisee
Ruusukallio syntyi Jyväskylässä, mutta jo kolmivuotiaana hän muutti Tammerkosken partaille. Niinpä Tampereen murre – tai kiäli – soljuu hänen suustaan hyvin luontevasti, ponnistelematta.
Ruusukallio ei epäröinyt, kun häntä pyydettiin pitämään saarnansa Tampereen murteella. Hänelle oli jo sitä ennenkin kertynyt kokemusta tamperelaisella tyylillä kirjoitetusta Jumalan sanasta: viitisentoista vuotta sitten hän käänsi Katekismuksen tampereeksi.
– Ajattelen, että ei Jumalan sanan julistaminen ole kiinni siitä, tapahtuuko se murteella vai kirjakielellä. Sisältö on tärkeintä.
– Sitä paitsi kirjailija Juhani Ahon isä, ukko Brofeldt kuuluu aikanaan saarnanneen Savon murteella, joten en minä mikään edelläkävijä tällä alalla ole.
Hymyt kertoivat viestin perillemenosta
Tuomiokirkon jumalanpalveluksessa ei aivan kaikki sentään tapahtunut Tampereen murteella: esimerkiksi rukoukset luettiin kirjakielellä. Mutta rippi, jonka toimitti Kari Soukka, tapahtui – jos mahdollista – vieläkin leveämmällä Tampereen murteella.
Ruusukallio oli kirjoittanut saarnansa tekstin etukäteen paperille, varmuuden vuoksi. Paperia hän käytti kuitenkin vain tukena – enimmäkseen hän saarnasi paperiinsa vilkuilematta.
– Kun annoin katseeni kiertää seurakuntalaisten joukossa, havaitsin hymyileviä kasvoja. Siitä päättelin, että saarnani paitsi kiinnosti, myös kosketti.
Ruusukallio sanoo selvinneensä murresaarnastaan kokonaan ilman ”nääs” -sanaa, jota yleisesti pidetään eräänlaisena Tampereen murteen tunnusmerkkinä.
– Erityisesti vanhemmat miehet käyttävät sitä sanaa selittäessään asioita. Minä ajattelin, että se on jo sen verran yleinen ilmaus, että yritin tulla toimeen muilla sanoilla.
Murrejumalanpalvelus ylitti komeasti maakuntalehden uutiskynnyksen
Ruusukallio kertoo saaneensa saarnansa jälkeen paljon myönteistä palautetta: selkään taputtajia on riittänyt.
– Jos joku on pahastunut, ei hän ainakaan minulle ole pahastustaan kuuluttanut.
Jopa Tampereen valtalehti Aamulehti uutisoi Tampereen murteella pidetyn saarnan etusivullaan – ja isommalla kuin muut Tampere-päivän uutiset.
Ruusukallio pitää murteita kielen rikkautena. Hän ei pelkää murteiden katoamista.
– Koululaitos ja televisio olisivat ne jo tappaneet, jos niistä ei olisi eläjiksi.
– Päinvastoin, viime vuosina murteet ovat kokeneet maineenpalautuksen. Enää niitä ei hävetä kuten ennen eikä stadissa puhuttu kieli ole korvannut maakuntien murteita.
Kuva: Esa Tuominen.
Ilmoita asiavirheestä