Vantaan Laurissa ja Essessä julkaistiin tällä viikolla uushenkisyyttä käsittelevä juttu, jonka kuvassa Helsingin seurakuntien oppilaitospappi Henri Järvinen osallistuu Äiti maa -energiahoitoon. Jutussa vierailtiin Espoon Dipolissa viikonloppuna järjestetyillä uushenkisillä Minä olen -messuilla, joilla Järvinen vastasi messukappelista.
Kirkon suhde uushenkisyyteen on ollut kriittinen. Minkälainen Järvisen suhde siihen on ja miksi hän suostui siunaukseen?
Järvinen kertoo, että kuvaustilanne oli osin lavastettu.
– Valokuvaaja oli käynyt sopimassa sen etukäteen. Se oli ilmeisesti lehden toive, että tällainen kuva otettaisiin.
Oliko se hyvä toive?
– Vaikea sanoa. Keskustelin etukäteen Äiti maa -porukan kanssa, mistä siinä oli kyse heidän näkökulmastaan. Energiahoidostahan siinä oli tavallaan kyse.
– Istuin siinä. Hoidon ajatus oli se, että he välittävät luomakunnan hyvyyttä ja sitten lopuksi Kristus-tietoisuutta. Jos asiaa ajattelee teologisesti, niin eihän tuo kauhean kaukana ole kristillisestä siunauksesta. Kirkossakin ajatellaan samaan tapaan, että Kolmiyhteisen Jumalan nimeen siunattaessa läsnä ovat Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä.
Mitä ajattelit siunauksen aikana?
– En oikeastaan miettinyt mitään. Tilanne tuntui rauhoittavalta. Se tuntui siltä, että siinä on toinen ihminen lähellä, ei se sen kummemmalta tuntunut. Varmaan hyvin samankaltaiselta kuin jos joku siunaa kirkossa. En odottanutkaan siitä kauhean ekstaattista kokemusta.
Suositteletko pappina ihmisille energiahoitoja?
– Jos siitä ihminen jollakin tavalla elämässään hyötyy, en näe estettä, että miksi ei. Kannattaa kuitenkin miettiä, kuinka paljon siitä haluaa maksaa ja voisiko elämässään tulla onnelliseksi jonkin muun asian avulla. Mutta jos se lisää ihmisen onnellisuutta, en halua sitä kieltääkään.
Kirkko on ottanut uushenkisyyteen kriittistä etäisyyttä. On puhuttu muun muassa uskonto-shoppailusta, ja erilaisia puoskareita liikkuu markkinoilla. Oletko nyt aivan varma?
– Onhan se totta. Kyllähän epätervettä hengellisyyttä on kirkonkin piirissä. Hengelliseen toimintaan sisältyy aina hyväksikäytön riski, kun ihminen on estoista ja suojauksista vapaa. Aina pitää kriittisesti tarkastella, mistä on kyse ja miten se hyödyttää ihmistä oikeasti. Kyllähän uskonnollisuuteen liittyy epäkohtia riippumatta siitä, onko se uususkontoa vai vanhaa uskontoa. Kuitenkin uskonto-shoppailu kumpuaa nykyajan ihmisten tarpeista. Hassuahan se olisi, jos kirkkona vain yksiselitteisesti torjutaan sellainen ilmiö, pannaan silmät kiinni ja toivotaan, että sitä ei olisi.
– Minusta kirkon kannattaa olla mukana niiden ihmisten kanssa heidän maailmassaan keskustelemassa. Wellness-pohjainen henkisyys on iso trendi. Se näkyy naistenlehdissä ja työpaikoilla. Sitä harjoitetaan varsinkin isoissa kaupungeissa ja ihmiset suhtautuvat aika avoimesti henkisyyteen. Mukana on myös paljon kirkon jäseniä.
Mitä sanoisit ihmiselle, joka pelästyy kuvaa ja katsoo papin altistavan itsensä väärille hengille?
– No, vaikea sanoa. Monestihan kyse on ennakkoluuloista. Tässäkin tapauksessa oli hirveän kiva keskustella niiden Äiti maa -ihmisten kanssa. Heidän ajatuksissaan oli paljon kristillisestikin tunnistettavaa ja he olivat varsin lähellä kirkkoa. Rohkaisen ihmisiä keskustelemaan avoimesti näistä kysymyksistä, varsinkin itselle vierailta tuntuvista ilmiöistä. Siinähän se dialogi syntyy. Useinhan me sanojen tai symbolien tai muiden avulla teemme nopeita johtopäätöksiä ja tuomitsemme asioita.
Kirkko harrastaa ekumeniaa eri kirkkokuntien kanssa ja uskontodialogia valtauskontojen kanssa. Onko uushenkisyys unohdettu alue?
– Haasteena on se, että uuden henkisyyden ja uususkontojen kenttä on niin erilainen kuin perinteiset uskonnot. Muslimien kanssa keskustelemme kirkkoina pääasiassa virallisten muslimi-instituutioiden kanssa, joihin suurin osa muslimeista ei kuulu. Meidän kirkolta puuttuu ruohonjuuritason dialogitaitoa. Meille on tuttua käydä keskustelua ekumeenisissa kuvioissa, varsinkin johtohenkilöiden toimesta, mutta eihän uususkonnoissa ole uskontojohtajia. Ne ovat ilmiöinä paljon monimutkaisempia, ja liikkeet ovat pieniä.
– Ne vaativat toisentyyppistä ei-opillista dialogia, se on kokemuksen, spritualiteetin ja käytännön elämän dialogia. Niin työntekijöiden kuin seurakuntalaisten pitäisi mennä avoimemmin dialogiin mukaan. Uushenkisyys on hyvin nopeasti kasvanut ilmiö, johon kirkko reagoi varsin hitaasti.
Suomessa on keskusteltu puoskarilain säätämisestä. Erilaiset uskomushoidot ovat saattaneet olla haitallisia, jos niiden takia on jätetty esimerkiksi lääkkeet syömättä. Mitä tästä ajattelet?
– Kyllä minä suhtaudun kriittisesti vaikkapa homeopatiaan ja uskomushoitoihin, joissa luvataan liikoja terveyden kustannuksella. Samalla tavalla kirkossa meidän pitää olla kriittisiä kirkon sisäiselle toiminnalle, jossa luvataan liikaa. Jos hengellisyys vahingoittaa ihmistä, se on aina tuomittavaa.
– Nämä ovat vaikeita kysymyksiä. Uudessa henkisyydessä on niin monenlaisia ilmiöitä, että niitä ei pysty lokeroimaan kovinkaan selkeästi. Moni tekee niitä myös työkseen, joten ne ovat osin ihmisten elinkeinoa. On vaikeaa suoralta kädeltä niitä tuomita. Eettiset periaatteet on kuitenkin hyvä olla olemassa.
Katso kuva siunauksesta
Vantaan Laurista