Joissakin seurakunnissa diakoniatyöntekijät tekevät työtä työpareina. Erityisesti päihde- ja mielenterveystyön kotikäynneillä ja asiakasvastaanotoilla tämä lisää työntekijöiden turvallisuutta. Samalla asiakas saa käyttöönsä laajemman osaamisen. Joensuun puukotus on pannut työntekijät miettimään turvallisuuskysymyksiä. – Tätä työtä ei voi tehdä, jos pelkää, sanoo Pia Heinonen Nokialta. Hänenkin henkeään on uhattu töissä.
Parityö syntyi luonnostaan
Juvan seurakunnan diakoniatyöntekijät eivät missään vaiheessa ole tietoisesti päättäneet ryhtyä käytännön asiakastilanteissa työpariksi. Työtapa on muodostunut luonnostaan ja itsestään. Diakoni Saija Grün näkee työtavassa monia hyviä puolia.
– Minulle tuo turvaa se, että voin tavata päihde- ja mielenterveysongelmaisia ihmisiä työparin kanssa. Samalla asiakas saa parempaa apua. Eri työntekijöillä on eri vahvuusalueita. Joku tietää enemmän taloudellisten ongelmien ratkomisesta ja sosiaalityöstä, toinen terveyteen liittyvistä asioista ja psyyken hoidosta, Grün sanoo.
Lisäksi Grün näkee parityöskentelyssä työnohjauksellisia etuja. Kun tilanteissa ollaan yhdessä työparin kanssa, saa omasta toiminnasta tarvittaessa jälkeenpäin arvokasta palautetta.
Parina työtä tekevien diakonien asiakkaat saavat hyvää palvelua myös työntekijöiden lomien aikana. Toisen ollessa lomalla toinen on hyvin selvillä ja perillä tilanteista ja asiakkaiden tarpeista.
Yhteinen työnäky ja luottamus välttämättömiä
Jotta parityö toimii, on luottamuksen oltava työparin kesken aukoton. Myös yhteinen työnäky, yhteinen tapa hahmottaa työn luonne, on tärkeä.
– Kaikille tämä työtapa ei varmasti sovi. Jotkut ovat luonteeltaan enemmän yksin tekijöitä. Meille Maarit-Hannele Sutisen kanssa parityöskentely on kuitenkin ollut myönteinen voimavara, Grün sanoo.
Kaikkea ei jaeta
Olennainen kysymys diakonian parityöskentelyssä on se, mitkä asiat työparin kanssa jaetaan ja mitä ei.
– Asiakkaiden elämän yksityiskohdat pidämme omana tietonamme, jos ne on vain toisen kuullen kerrottu. Ajattelemme kuitenkin, että olemme molemmat tehtävään vihittyjä ja ehdottoman vaitiolovelvollisia, joten yleisellä tasolla voimme jutella keskenämme siitä, missä kenenkin asiakkaan kanssa mennään, Grün sanoo.
Työparina kaupungin työntekijä
Nokian seurakunnan diakoniatyöntekijä Pia Heinosella on työparinaan kaupungin päiväkeskuksen ohjaaja. Molemmat tekevät työtä päihdeongelmaisten kanssa.
– Teemme yhdessä kotikäyntejä ja järjestämme leiripäiviä. Meillä on laaja yhteinen asiakasverkosto. Kaksi eri näkökulmaa asiakkaan hyväksi moninkertaistaa avun, Heinonen kertoo.
Asiakkaat kaupungin päiväkeskuksessa eivät ole millään tavoin vastustaneet seurakunnan työntekijän läsnäoloa. Kaupunkikin kokee yhteistyön hyvänä ja myöntää asiakkaille esimerkiksi maksusitoumuksia rovastikunnallisille päihdeleireille
– Teen kaupungin päiväkeskuksessa diakonista perustyötä, tapaan asiakkaita ja pidän hartauksia. Päiväkeskuksen henkilökunta ohjaa ihmisiä minun luokseni juttelemaan erityisesti läheisen kuoleman tai vakavan sairauden kohdatessa. Hengellistä asiantuntijuutta tarvitaan ja arvostetaan tällä työkentällä, Heinonen sanoo.
– Minua liikutti taas viime kerralla päiväkeskuksen hartaushetkessä, kun eräs kovin alkoholisoitunut asiakkaamme totesi, että tulin kuuntelemaan Jumalan sanaa, kun Pia saarnaa.
Saumaton yhteistyö kaupungin kanssa takaa tiedonkulun, jolloin kaupunki ja seurakunta eivät tee päällekkäistä työtä.
”Puhuin itseni pois hengenvaarasta”
Kun kokenutta diakoniatyöntekijää puukotettiin Joensuussa työtehtävissä, tapaus sai Pia Heinosen mietteliääksi.
– Olen ollut muutamissa vaikeissa asiakastilanteissa. Henkeäni on uhattu, mutta puhumalla olen saanut tilanteet rauhoittumaan. Kun nämä vaikeat tilanteet jälkeenpäin käsitellään perusteellisesti, voi asiakassuhde jatkua ja jopa parantua, Heinonen sanoo.
Erityisen paljon turvattomuutta työtilanteisiin tuo huumeidenkäyttäjien arvaamattomuus.
– Tätä työtä ei kuitenkaan voi tehdä, jos pelkää. On vain luotettava kokemukseen ja tietoon. Tällä työkentällä kaikki tuntevat kaikki. Myös muut asiakkaat asettuvat puolustamaan työntekijää, jos jollakin naksahtaa päässä, Heinonen sanoo.
Lue myös Puukotus pakottaa kysymään: Onko diakoniatyö turvallista
Ilmoita asiavirheestä