Kymmenettuhannet ekaluokkalaiset aloittavat koulutiensä tällä ja ensi viikolla, ja kirkoissa eri puolilla Suomea heille on järjestetty kouluun siunaamisia.
Myös Oulun Karjasillan seurakunnassa on järjestetty viikon aikana neljä eri tilaisuutta. Seurakunnan kouluyhteistyöstä vastaavan pastorin Satu Kreivi-Palosaaren mukaan taustalla on halu olla mukana tärkeässä elämän taitekohdassa.
Seurakunta vastaa tilaisuuksien järjestämisestä, mutta mukaan on kutsuttu myös ekaluokkalaisten tulevat opettajat. Toiveena on, että ekaluokkalaista olisivat siunaamassa hänen läheisensä, seurakunnan työntekijät sekä opettaja.
Haastatteluhetkellä Kreivi-Palosaari ei vielä tiedä, kuinka moni opettaja tilaisuuksiin on tulossa, mutta pääasiassa opettajat suhtautuvat hänen mukaansa kouluun siunaamisiin myönteisesti.
– Keskustelimme asiasta keväällä opettajien kanssa, ja ilahduin siitä, kuinka opettajat olivat asiasta innostuneita. Kouluissa nähdään, että kaikki tuki, joka koululaisille voidaan tarjota, on arvokasta.
Koulun tavoitteet otettava huomioon
Seurakunnat ovat mukana koulujen arjessa myös lukuvuoden aloituksen jälkeen. Merkittäviä muutoksia kouluyhteistyön määrässä ei Kirkkohallituksen kouluyhteistyöstä vastaavan asiantuntijan Tuula Vinkon mukaan ole tapahtunut.
Yhteistyön onnistuminen riippuu Vinkon mukaan siitä, miten kukin seurakunta ja koulu löytävät yhteyden yhteistyön eri osa-alueilla.
Kirkkohallituksen kouluyhteistyöhön lanseeraama kumppanuuden korimalli jakaa yhteistyön neljään eri osa-alueeseen: yleissivistävään opetukseen, perinteisiin juhliin, uskonnollisiin tilaisuuksiin sekä kasvun ja hyvinvoinnin tukeen. Vinkon mielestä erityisen tärkeää olisi löytää yhteinen näkemys siitä, miten seurakunta voi olla oppimisympäristönä yleissivistävälle opetukselle sekä tukea kasvua ja hyvinvointia kouluyhteisössä.
– Opetus ja kasvatus kuuluvat koulun perustehtäviin. Jos seurakunta on niissä koulun tukena, niin siitä seuraa väistämättä hyvää yhteistyötä.
– Jos seurakunta lähtee koulumaailmaan oman agendan kanssa eikä ota huomioon koulun lähtökohtia tai tavoitteita, niin voi olla että kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.
Tänä syksynä voimaan tullut uusi perusopetuksen opetussuunnitelma mahdollistaa seurakuntien osallistumisen koulun arkeen monin eri tavoin.
– Valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteiden henki on, että koulu on entistä avoimempi ulospäin ja tekee yhteistyötä paikallisten toimijoiden kanssa. Seurakunta mainitaan yhtenä yhteistyökumppanina muiden joukossa, Vinko sanoo.
Hän näkee mahdollisuuksia myös siinä, että suunnitelman perusteissa korostetaan oppimisen ilmiölähtöisyyttä ja oppiainerajat ylittävää yhteistyötä. Tänä lukuvuonna siihen tarjoaa erityisen mahdollisuuden reformaation merkkivuosi. Reformaatio on vaikuttanut myös koululaitoksen historiaan, suomen kielen syntyyn, suomalaiseen kulttuuriin ja hyvinvointivaltioon.
Teeman käsittelyn tueksi merkkivuoden kouluyhteistyöryhmä on teettänyt koulumateriaaleja, jotka ovat vapaasti seurakuntien ja koulujen käytettävissä.
– Se on jotain konkreettista, jota seurakunta voi olla välittämässä kouluun. Koulut ottavat mieluusti vastaan, kun on jotain sellaista tuotavaa, joka tukee koulun tehtävää.
Kymmenkunta kohtaamista vuodessa
Oulussa koulujen ja seurakuntien yhteistyö on Satu Kreivi-Palosaaren mukaan luontevaa ja aktiivista. Seurakunta järjestää kouluille päivänavauksia, koulukirkkoja ja konsertteja sekä vierailuja uskonnon oppitunneille.
Seurakunta kuuntelee opettajien toiveita ja pyrkii järjestämään lasten näkökulmasta mielekästä toimintaa. Evankeliointi ei Kreivi-Palosaaren mielestä koulumaailmaan sovi, mutta kirkko on silti kirkko myös koulussa.
– Olemme oma itsemme, ja lapset tutustuvat siihen, Kreivi-Palosaari kuvaa.
Kreivi-Palosaaren mukaan yhteistyö koulujen ja seurakuntien välillä on ollut Oulussa jatkuvasti hyvällä tasolla, mutta hän tunnistaa, että muutamia vuosia sitten ilmapiirissä oli ”kylmempi kausi”.
Nykyään kysyntää olisi Kreivi-Palosaaren mukaan jopa enemmän kuin mihin seurakunnan resurssit riittävät.
Aika paljon niitä kuitenkin riittää. Kreivi-Palosaaren laskujen mukaan yksi peruskoululainen kohtaa seurakunnan työntekijän lukuvuoden aikana kuudesta kahdeksaan kertaa: aloituskirkko, adventtikirkko, joulukirkko, pääsiäiskirkko ja päättäjäiskirkko, hän listaa.
– Siellä välissä on lisäksi päivänavauksia ja uskontotunteihin liittyviä kohtaamisia.
Vantaalla oppilasta kohden päästään kymmenkuntaan kohtaamiseen vuodessa, arvioi Vantaan Hakunilan seurakunnan kouluyhteistyöstä vastaava pastori Tuomo Kahenvirta.
Seurakunta järjestää kouluilla päivystyksiä, välituntikahviloita ja erilaisia tempauksia yhteistyössä muiden paikallisten toimijoiden kanssa, osallistuu luokkien ryhmäyttämiseen ja tarvittaessa auttaa ratkomaan koulun ongelmatilanteita. Myös perinteiset aamunavaukset ja koulukirkot kuuluvat ohjelmaan.
Koulun ja seurakunnan yhteistyö on Kahenvirran mukaan muuttunut Vantaalla viime vuosina aiempaa paremmaksi.
– Jokin aika sitten oli sellainen tunnelma, että emme päässeet kaikkialle, mutta tällä hetkellä olemme hyvin tervetullut yhteistyökumppani kaikissa alueen kouluissa. Olen kuullut samanlaista viestiä myös muista Vantaan seurakunnista, Kahenvirta kertoo.
Muutoksen taustalla Kahenvirta näkee viime vuosina käydyn keskustelun uskonnonvapaudesta. Keskustelun ansiosta seurakunnan työtekijöiden rooli ja paikka koulussa on aiempaa selkeämmin määritelty.
Vuonna 2014 Opetushallitus päivitti ohjeistustaan uskonnon- ja elämänkatsomuksen opetuksesta sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä esi- ja perusopetuksessa. Myös Kirkkohallituksen kouluyhteistyön korimalli perustuu Opetushallituksen ohjeisiin.
Vain osa seurakuntien ja koulujen yhteistyöstä Vantaalla on uskonnonharjoittamista, mutta hengellisyys kulkee Kahenvirran mukaan mukana kaikessa toiminnassa.
– Kun puhun seurakunnan työntekijänä, puhetta kuunnellaan hengellisessä tulkintakehyksessä, vaikka en sanoisi sanaakaan hengellisistä asioista. Se on mahtava voimavara.
Raamit kirjallisella sopimuksella
Kouluyhteistyöstä sopimisen tavat vaihtelevat eri kunnissa. Oulussa yhteistyön sisällöstä ja määrästä sovitaan koulukohtaisesti aina syksyn alussa. Kirjallisia sopimuksia ei ainakaan toistaiseksi ole koettu tarpeellisiksi. Vantaalla yhteistyöstä sovitaan syksyisin sekä aluerehtoreiden että koulujen kanssa. Seurakunnan tavoitteena ovat kirjalliset yhteistyösopimukset.
Kirkkohallituksessa toivotaan, että seurakunnat tekisivät koulujen kanssa kirjallisia sopimuksia, jossa linjattaisiin yhteistyön periaatteet ja muodot. Tätä varten Kirkkohallitus ja Opetushallitus ovat luoneet sopimuspohjan, jota voidaan soveltaa paikallisesti.
Kirjalliset sopimukset voisivat olla hyödyllisiä erityisesti kaupungeissa, joissa niin koulut kuin seurakunnat ovat suuria ja työntekijöiden vaihtuvuus tiheää.
– Silloin yhteistyö ei olisi niin altista henkilövaihdoksille tai talouden ja katsomusten muutoksille, Tuula Vinko sanoo.
– Kun yhteistyö on tuotu rakenteisiin, se ei ole vain yksittäisten ihmisten innostuksen varassa.
Yhteistyöstä voidaan sopia myös muilla tavoin. Vinko toteaa, että mikäli paikalliseen opetussuunnitelmaan on opetussuunnitelmien uudistamisen yhteydessä kirjattu jotain yhteistyöstä seurakunnan kanssa, kirjaus on voimassa yhtä pitkään kuin opetussuunnitelmakin – yleensä noin kymmenen vuotta.
Kuva: Jaani Föhr. Karjasillan seurakunnassa Oulussa järjestettiin ekaluokkalaisten siunaus viime sunnuntaina.
Korjattu 10.8. klo 15.52: Jutusta puuttui osia.
Ilmoita asiavirheestä