Muuan mustahiuksinen enkeliruhtinas, kerubi, laskeutui maan päälle. Se oli suuri ja mahtava, mutta sitä alkoi väsyttää.
Kerubi paneutui levolle metsäaukiolle ja levitti pitkät hiuksensa auki. Ne peittivät valtavan suuren maa-alan ja lainehtivat tuulessa.
Ihminen näki nukkuvan kerubin ja kutsui koko kylän katsomaan ihmettä. Ihmiset olivat syvän ihailun ja pelon vallassa.
Myöhemmin kun kyläläiset muokkasivat maata ja kynsivät peltoa, eräs heistä muisti:
– Katsokaa kynnettyä peltoa. Se on kuin nukkuvan kerubin hiukset.
– Kuinka niin, kysyivät toiset näkemättä yhteyttä hiuksien ja kynnöspellon välillä.
Jumala kuuli keskustelun ja lähetti sateen ja heti sen päälle auringonpaisteen.
Ja katso: auringossa kiiltelevä vastamuokattu maa loisti kuin enkeliruhtinaan pitkät, hieman lainehtivat hiukset.
– Ehkä yhdennäköisyys on merkki siitä, että nyt meillä on siunaus ja sadosta tulee hyvä, kuiskivat kyläläiset.
Pelto tarkoittaa yleiskielessä hyötykasvien viljelyyn varattua laajaa maa-aluetta. Suomessa peltoja on yhteensä noin 2,5 miljoonaa hehtaaria, josta lähes kaikki on maataloustuotannossa.
Pelloista tulee ruoka. Tulevaisuudessa peltoja tarvitaan entistä useammin myös bioenergian tuotantoon.
”Maaseutua ei voi tuoda”, kampanjoi MTK. Maaseudulla useimmat ihmiset ymmärtävät peltomaiseman. Se on kaunis ja tasapainoinen maisema. Ilman peltoviljelyä Suomi olisi pusikkojen maa.
Pelto on myös vahva kristillinen vertauskuva: peltoon kylvetty siemen kasvaa hedelmää. Viljapelto on kristillisenä symbolina maailma ja ihminen yksittäinen tähkä. Sadonkorjuu on viimeisen tuomion ja maailmanlopun kuva.
Peltomaiseman edessä mieli lepää ja kaikenlaiset kiitollisuuden ajatukset tunkevat mieleen.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä