Kesä ja syksy ovat sukulaistapaamisten kulta-aikaa. Parhaimmillaan yhteiset hetket synnyttävät iloa, hyviä muistoja ja syvää kiitollisuutta juurista. Pahimmillaan joku uupuu ja vanhat kaunat nousevat pintaan. Eläkkeellä oleva perheneuvoja Kirsti Ijäs kertoo, mitä kaikkea kannattaisi ottaa huomioon, jotta tapaamista voisi muistella hymyssä suin vielä talvipakkasillakin.
Käytännössä monet suomalaismökit ovat suvun vanhimpien omistuksessa ja lapset perheineen ovat mökkivieraita. Vierailujen ajankohdista ja kestoista on hyvä sopia riittävän ajoissa, jotta kaikki osapuolet voivat valmistautua. Myös tuomisia ja vastuita kannattaa jakaa selkeästi etukäteen. Kaikkien on voitava kokea vastuunjako reiluksi.
Kirsti Ijäksen mukaan perinteinen lukujärjestys auttaa onnistuneeseen mökkeilyyn.
– Siihen merkitään, kuka vastaa milloinkin ruuanlaitosta, kuka pöydän kattamisesta ja tiskeistä, kuka saunanlämmityksestä ja halonhakkuusta. Samalla voidaan myös sopia, kuka on rantavahtina lapsiuimareille tai kuka tuo tullessaan ruoka-ainekset millekin aterialle.
Jollekin voi antaa tehtäväksi organisoida pihapelejä ja varmistaa, että vaikkapa mölkkypalikat tai petankkikuulat ovat mukana. Sadesäiden varalle on hyvä olla lautapelejä ja lapsille lisäksi vaikkapa värityskirjoja, piirustuspaperia ja kyniä.
Some vai suku? – Pelisäännöt selviksi ennakkoon
Kirsti Ijäs kehottaa ottamaan ennakkosuunnittelussa huomioon erityisruokavaliot, nukkumajärjestelyt ja suhtautuminen mobiililaitteisiin.
– Lakanat ja pyyhkeet kannattaa jokaisen tuoda kotoaan. Monilla mökeillä ei ole pesukoneita. Jos tilaa on vähän, voi reilusti kysellä, kuka haluaisi ottaa mukaan retkeilyvarusteet ja yöpyä teltassa.
– Erityisesti nuorten kanssa on hyvä ottaa puheeksi myös kännykkäpelisäännöt. On ihanaa ottaa kuvia ja videoita yhteisistä hetkistä, mutta uppoutuminen sosiaaliseen mediaan tai pelaamiseen varastaa helposti liikaa yhteistä aikaa. Jokainen tarvitsee välillä myös kasvokkaista yhdessäoloa, Kirsti Ijäs sanoo.
Voita uhrautumisen kiusaus
Aikuiset lapset ja heidän iäkkäät vanhempansa taantuvat joskus menneisyyden rooleihinsa, ja kotiin palataan enemmän kuormittuneina kuin virkistyneinä.
Joskus vanhin väki joutuu liikaan vastuuseen. He haluavat ehkä kovasti tarjota lepoa ja hyvää oloa rakkaille, elämänsä ruuhkavuosia eläville lapsille ja heidän perheilleen. Tai sitten he pitävät kiinni kaikista vastuista tottumuksen vuoksi, kiltteyttään, velvollisuudentunnosta tai pelätessään jakaa valtaa.
– Uhrautuvaisuuden kiusaukseen voi langeta paitsi mummu myös joku sisaruksista. Perinteisesti esimerkiksi vanhin lapsi voi ajautua muista huolehtivaan rooliin vielä aikuisenakin. Uhrautumisesta tulee lopulta usein riidan aihe, eikä se koskaan paranna sukulaissuhteita, Ijäs muistuttaa.
Tähänkin ongelmaan apu löytyy etukäteispohdinnasta. On hyvä miettiä ja tiedostaa menneisyyden ja nykyisyyden rooleja jo ennen sukutapaamista.
Iäkkäiden vanhempien kannattaa muistuttaa itseään siitä, että lapset ovat nyt vastuullisia aikuisia, jotka osaavat hommansa. Vanhuksilla on halutessaan lupa vetäytyä iloisesti taka-alalle. Myös sisarusten kannattaa tietoisesti varoa sujahdusta lapsuuden perheen rooleihin. Enää koolla eivät ole isosisko ja pikkuveli, vaan kaksi aikuista perheineen.
Ijäs painottaa, että vastuun jakamista miniöille ja vävyille ei kannata arastella. He kokevat olonsa tervetulleemmiksi ja hyväksytymmiksi, kun saavat omat selkeät tehtävänsä.
Pahan kierteestä sovintoon
Kirsti Ijäs on pohtinut paljon työssään sukulaissuhteiden erityisyyttä. Hän käytti sukupuutekniikkaa ja kirjoitti siitä kirjankin. Hän toivoo, että meneillään oleva Suomen suuri sovinnon vuosi, jolloin sisällissodasta on tullut kuluneeksi 100 vuotta, voisi olla sovinnon vuosi myös yksittäisten sukujen ja perheiden elämässä.
– Usein taustalla on aika hassuja ja pieniäkin asioita, joista on kannettu kaunaa. Ongelmat ovat kenties paisuneet matkan varrella. Kannustan kaikkia ottamaan rohkeita askeleita sovinnon suuntaan, vaikka se tuntuisi pelottavalta. Erityisesti ennen yhteistä sukutapaamista mahdolliset ristiriidat ja vaikeat tunteet kannattaisi puhua avoimesti auki.
Ijäs on vakuuttunut sekä työnsä kautta että omassa elämässään siitä, että omiin sukujuuriin tutustuminen kannattaa.
– Sukuni tarinoihin tutustuminen on antanut minulle paljon ymmärrystä itseäni kohtaan. Kun peilaan elämääni sukujuuriini, näen vahvuuteni ja heikkouteni selkeämmin. Samalla voin tiedostaa asioita, joiden kulkemisen suvussa haluan katkaista. Pahan kierteen oivaltaminen on haaste hyvään muutokseen.
Nuori polvi voi innostua suvun tarinoista ja juurista iltanuotiolla. Jos kesäpaikka sijaitsee suvun mailla, lapsille voi kertoa tarinoita niiden oikeilla tapahtumapaikoilla. Toisaalta nuorille voi antaa etukäteen tehtäväksi laatia vaikka tietokilpailukysymyksiä suvun historiasta. Kisailu innostaa kaiken ikäiset spontaaneihin muisteloihin ja syviinkin keskusteluihin.
Kun joukossa on hankala tyyppi
Joskus sukulaisjoukossa on henkilö tai henkilöitä, joilta maltillinen alkoholinkäyttö ei onnistu. Mukana voi olla myös katkeroitunut ihminen, jolle sukuhistoria nostaa pintaan paljon vaikeita muistoja, jotka purkautuvat aina tapaamisissa. Joku saattaa puolestaan kärsiä luonnehäiriöstä ja käyttäytyä toistuvasti tavalla, joka ahdistaa muita. Miten näitä vaikeita tilanteita voisi pehmentää tai estää ennakolta?
Kirsti Ijäs uskoo sekä myönteisen palautteen että rajanvedon voimaan.
– Olen työssäni nähnyt, miten katkera ja hankala vanha mies aivan kuin suli, kun hän sai läheisiltä kehuja ja kiitosta sellaisista hyvistä puolista, joita hänessä yhä myös oli. Kyllä vanhuskin voi löytää uutta asennetta asioihin, kun häntä osataan siihen tukea. Ketään ei saisi pitää toivottomana tapauksena.
Joskus kannattaa sopia etukäteen hankalaksi tiedetylle henkilölle eräänlainen tukihenkilö, joka auttaa katkeriin ajatuksiin uponnutta mukavampiin mietteisiin tai johdattelee vaikkapa liiaksi päihtyneen syrjemmälle ja nukkumaan.
– Toisaalta on kohtuutonta, jos joku aina pilaa muiden yhteisen ilon ja pelottaa lapsia ottamalla liikaa alkoholia ja muuttumalla aggressiiviseksi. Äärimmäisessä tapauksessa tällainen ihminen on vain jätettävä kutsumatta mukaan, niin surullista kuin se onkin.
Toisinaan sukutapaamisiin liittyvä ahdistus on asia, jota myös ahdistusta tuntevan on syytä itsessään työstää. Kirsti Ijäs kannustaa miettimään esimerkiksi sitä, onko oikein estää lapsia tapaamasta serkkujaan tai isovanhempiaan, jos itsellä on ongelmia jonkun sukulaisen kanssa.
Sukuhistoriasta toivoa nykyhetkeen
Onnistuneen sukulaismökkeilyn tai muun sukutapaamisen ydinasiat voi Kirsti Ijäksen mukaan tiivistää muutamaan sanaan: aika, paikka, anteeksianto ja kiitollisuus.
Kun kaikesta sovitaan reilusti ja tarkasti ajoissa ja otetaan huomioon paikan asettamat reunaehdot, päästään jo pitkälle. Kun sukulaissuhteita jäytäneet ristiriidat otetaan ennakoivasti puheeksi ja pyritään sovintoon ennen yhteistä tapaamista, jännitteet vähenevät. Lopuksi jäljelle jää parhaimmillaan hämmästyvä kiitollisuus.
– On tärkeää vaalia sukuyhteisöä ja sen jatkuvuutta. Jokaisella on omat erilaiset kokemuksensa ja muistonsa, joita muut eivät saa kiistää. Samalla löytyy paljon yhteistä, yhteyttä ja voimaa.
– On rohkaisevaa välittää nuoremmille viestiä siitä, miten aiemmat polvet ovat selvinneet vaikeista vaiheista. Se antaa selviämisen toivoa myös nykyongelmien kanssa painiville, Kirsti Ijäs sanoo.
Kuva: Karoliina Pertamo
Juttu on julkaistu 5.7.2018 ilmestyneessä Askel-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä