Viime viikonvaihteessa Vaasassa vietettyjen Suomen Lähetysseuran Valtakunnallisten Lähetysjuhlien missiologisessa symposiumissa puhunut Lapuan piispa Simo Peura analysoi puheenvuorossaan Kirkkojen maailmanneuvoston uutta lähetysasiakirjaa
Yhdessä kohti elämää.
Lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa.
Seuraavassa valittuja otteita Peuran puheenvuorosta.
Pohjoisen kirkkojen voimavarat hiipumassa
Uudessa asiakirjassa korostetaan Peuran mukaan sekä pneumatologiaa eli oppia Pyhästä Hengestä että maailmanlähetyksen muutosta: entinen suunta ”pohjoisesta etelään” on nykyisin ”kaikkialta kaikkialle”.
”Jos aikaisemmin tähdennettiin Jumalan mission kristologista ja sen jälkeen luomisteologista perustaa, on painopiste nyt siinä, kuinka Pyhä Henki vaikuttaa kirkon mission. Pyrkimyksenä on triniteettiteologinen tasapaino – oma lukunsa on, kuinka tässä pyrkimyksessä on onnistuttu” Peura aloitti puheenvuoronsa.
”Kristinuskon painopisteen muutoksen vuoksi pohjoisen kirkot eivät enää edusta vahvempaa kulttuuria ja valtaa, vaan niiden voimavarat ovat hiipumassa. Tämä näkyy myös oman kirkkomme elämässä. Kärsimme jäsenkadosta ja hengellisestä, uskon sisältöjä koskevasta anemiasta. Voimakkaimmin kasvavat ja jäsenmäärältään suurimmat luterilaiset kirkot ovat Afrikassa.”
Peuran mukaan tämä tilanne ja muutos on tunnistettu KMN:n asiakirjassa. ”Johtopäätös on, että kirkon missio lähtee sieltä, mikä kerran on ollut syrjäseutua ja sivussa, ja suuntautuu kohti keskusta.”
Peuran mukaan on hyvä, että etelän kristityt ovat nousseet lähetystyön muutosvoimaksi. Heillä on runsaasti annettavaa pohjoisen ja lännen kirkoille. ”On viisasta kuunnella ääniä yhteiskunnan reuna-alueilta, jotta osaamme erottaa olennaisen epäolennaisesta.”
Lähetysdokumentin syntioppi on ohutta
Dokumentin ongelmapuolelle Peura lukee sen, että dokumentti ohittaa syntiinlankeemuksen ja ihmisen syntisyyden. ”Synnin käsite mainitaan vain muutaman kerran. Tarkasti ottaen tällöinkään ei puhuta ihmisen syntisyydestä erottamattomana osana häntä itseään, vaan ihmisen ulkopuolella olevana todellisuutena, joka vaikuttaa häneen. Herää kysymys, mitä varten Kristuksen oli kuoltava ristillä.”
Peura arvelee asiakirjan olevan teologinen kompromissi. ”Puutteena pidän syntiinlankeemuksen ja luomakunnan murtuneisuuden sivuuttamista. Asiakirjassa näkyy ortodoksisen teologian vaikutus sekä soteriologian (oppi pelastuksesta) että antropologian (oppi ihmisestä) kohdalla. Viime kädessä kysymys on siitä, mikä on Jumalan kuvan ja Jumalan kaltaisuuden suhde.”
”Luterilaisen uskon mukaan ihminen ei noin vain kehity Jumalan kaltaisuutta kohti kirkon pyhittävän toiminnan avulla, koska ihminen on syntiinlankeemuksessa särkynyt Jumalan kuva. Luterilainen soteriologia edellyttää tämän Jumalan kuvan syvälle käyvää uudistumista Kristuksen vanhurskauden avulla. Tämä ei toteudu hetkessä. Kristityn vanhurskaus on hänen maallisen vaelluksensa ajan luonteeltaan aina alkavaa ja epätäydellistä vanhurskautta.”
Asiakirjan yhteiskuntakritiikki ei ymmärrä markkinataloutta
Ongelmallista dokumentissa on Peuran mukaan edelleen synnin paikantaminen. Yhdessä kohti elämää nostaa hänen mukaansa etualalle ihmisen syntisyyden sijasta rakenteissa ilmenevät pahuuden muodot. Niitä ovat esimerkiksi kulutuskeskeinen elämäntapa, maapallon rikkauksien riisto, ihmisen ahneuden aiheuttama maapallon lämpeneminen, ilmastonmuutokset ja koko luomakunnan pelastuminen.
Muita pahuuden muotoja ovat globaalin vapaakaupan ylivalta ja mammonan globaali järjestelmä. Lisäksi asiakirja mainitsee ongelmiksi patriarkaaliset ideologiat, alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden loukkaukset, yhteisöllisen rasismin ja kastijaot. Asiakirjan mukaan lähetystyön tehtävä on vastustaa edellä kuvattua epäoikeudenmukaisuutta.
Asiakirjan yhteiskuntakritiikki herättää Peuran mukaan kysymyksiä. Luterilaisittain on ajateltu, että oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja maailman rakentaminen on järjen ja harkinnan asia. ”Rakenteiden muutos saadaan siis aikaan vain, jos ihminen muuttuu”, Peura sanoi.
”Toinen huomautukseni liittyy pahuuden rakenteiden tunnistamiseen. Maailmantalouden epäkohtia ja hyvinvoinnin epätasaista jakautumista ei voi mitenkään kiistää. Asiakirjan tilanneanalyysi on silti kovin mustavalkoinen. Unohdetaan, että markkinatalous on tuottanut myös paljon myönteistä köyhille maille: esimerkiksi nykyteknologian ja lääketieteen saavutukset, joiden avulla voidaan estää marginaaliin joutuneiden lopullista syrjäytymistä ja auttaa köyhiä selviytymään.”
”Lähetystyö on kiinnostunut olemaan vallan keskiössä”
Pohjoisen hyvinvoiville kirkoille lähetysasiakirja Yhdessä kohti elämää merkitsee Peuran mielestä sitä, että on tullut kriittisen itsearvioinnin aika. ”Esimerkistä käy seuraava asiakirjan ajatus: Tosiasiassa kuitenkin lähetys, raha ja poliittinen valta ovat strategisia kumppaneita. Vaikka teologisesti ja missiologisesti puhumme paljon kirkon lähetystyön solidaarisuudesta köyhille, käytännössä lähetystyö on joskus paljon kiinnostuneempi olemaan läsnä vallan keskiössä, syömään rikkaiden kanssa ja lobbaamaan rahaa ylläpitääkseen kirkollista byrokratiaa.”
Lainauksessa voi Peuran mukaan nähdä viittauksia valtion ja kehitysyhteistyöpolitiikan ja lähetystyön kytkökseen. ”Mitä siitä pitäisi ajatella?” Peura kyseli
Suomen kirkon vaikea avautua muualta tuleville
Peura kosketteli esityksessään myös globaalia muuttoliikettä. Vahvasti kansallisena kirkkona Suomen luterilainen kirkko ei Peuran mukaan osaa aina avautua toisista kulttuureista tuleville yhtä hyvin kuin kirkot, jotka ymmärtävät itsensä maailmanlaajuisiksi. ”Maahanmuuttajien luja usko ja sitoutuminen rikastuttavat seurakuntiemme elämää. He tekevät meille todeksi, että olemme osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa.”
Yhdessä kohti elämää ei kaikesta huolimatta Peuran mukaan pidä pohjoisen kristikunnan tilannetta mitenkään toivottomana. Maallistuneissakin yhteiskunnissa puhaltaa uusia, virvoittavia hengellisiä tuulia. ”Mitä tämä tarkoittaa omalle kirkollemme, voisi olla yksi tulevaisuuden pohdintojen aihe. Itse tunnistan siinä kaipuun virkistävän veden äärelle. Kirkkomme kaipaa hengellistä uudistumista”, Peura sanoi aloituspuheenvuorossaan Vaasan symposiumissa.
Lue Simo Peuran puheenvuoro kokonaisuudessaan täältä.
Kuva: Jussi Rytkönen. Tansanialainen luterilainen maasai-piispa Jacob Moreto ja Simo Peura keskustelemassa Vaasan Lähetysjuhlien missiologisessa symposiumissa.
Ilmoita asiavirheestä