Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon piispa Aarre Kuukauppi on pahoillaan Suomen Lähetysseuran päätöksestä lopettaa Venäjän-työnsä. Päätös liittyy Lähetysseuran linjaukseen toiminnan lopettamisesta Euroopassa. Järjestö on toiminut Venäjän ohella Euroopan maista Virossa ja Ranskassa.
Suomen Lähetysseuran ulkomaantyön johtaja Tero Norjanen
kertoi aiemmin Kotimaa24:lle, että seuran päätös Venäjällä tehtävän työn lopettamisesta tehtiin hyvässä yhteisymmärryksessä Inkerin kirkon kanssa.
Piispa Kuukaupilla on tapahtumista toisenlainen näkemys. Hänen mukaansa päätös Venäjän-työn ja samalla Inkerin kirkon tukemisen lopettamisesta tehtiin yksipuolisesti.
– Meidän mielipidettämme ei asiassa paljonkaan kuunneltu. Viime vuoden puolella meillä oli kyllä keskustelu Pietarissa, mutta Lähetysseurassa päätös oli jo tehty. Meille vain ilmoitettiin, että seuran työ Venäjällä päättyy, piispa Kuukauppi sanoo.
Kuukaupin mukaan Lähetysseuran päätös oli Inkerin kirkolle yllätys, vaikka tuntuma olikin ollut jo jonkin aikaa, että Lähetysseuralta saatava tuki vähenee ja jossakin vaiheessa se ehkä lopetetaan.
Keskusteluissa Inkerin kirkon neuvotteluasema ei Kuukaupin mielestä ollut erityisen vahva.
– Jo edeltäjäni, piispa Leino Hassinen opetti meitä Inkerin kirkon pappeja, että köyhän pitää olla nöyrä. Niinpä me vain hyväksyimme Suomen Lähetysseuran päätöksen.
Kuukauppi korostaa, että keskustelut Lähetysseuran kanssa käytiin kaikesta huolimatta hyvässä hengessä.
– Mitään riitoja siinä ei ollut, mutta saimme sen käsityksen, että Lähetysseuraa ei työ Venäjällä enää kiinnosta. Kirkkoamme ei haluttu enää tukea edes henkilöstöllä, mikä olisi meille edelleen tärkeää. Meille vain sanottiin, että päätös oli jo tehty ja työ Venäjällä ja Virossa lopetetaan.
Piispalla on henkilökohtainen ajatus siitä, miksi Lähetysseura lopettaa työn Venäjällä.
– On varmaankin niin, että Inkerin kirkon ja Lähetysseuran linjaukset poikkeavat toisistaan niin paljon, että Lähetysseura ei halunnut tukeaan meille jatkaa.
Inkerin kirkko suhtautuu torjuvasti muun muassa naisten pappeuteen ja homoseksuaalisuuteen.
Kuukauppi pahoittelee kuitenkin tilannetta, koska Inkerin kirkolla on yhteistyösopimus Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa. Yhteistyökumppaneina on runsaasti kirkollisia järjestöjä.
– Monet tahot ovat tukeneet meitä juuri Lähetysseuran kautta.
Osa Inkerin kirkon suurista seurakunnista pärjää jo omillaan
Suomen Lähetysseuran lähteminen Venäjältä merkitsee Inkerin kirkolle vyön kiristämistä.
– Ihan niin kuin Filippiläiskirjeessä sanotaan: ”Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa.” Joudumme nyt elämään entistä niukemmin ja miettimään entistä enemmän, miten Venäjän oloissa voisi irrottaa jotakin, Kuukauppi sanoo.
Inkerin kirkko on vuosikymmeniä ollut suuresti riippuvainen ulkomailta, varsinkin Suomesta, saatavasta tuesta. Tuelle olisi edelleenkin tarvetta, sillä kirkon jäseniltä saatavat lahjoitukset eivät kata kirkon menoja.
Kirkon kotimainen tuki kuitenkin kasvaa joissakin osissa laajaa maata.
– Inkerin kirkossa on muutamia suuria ja kasvavia seurakuntia, joissa uskovilta saatavat lahjoitukset ovat kohtalaisen suuria. Tällaisia ovat esimerkiksi Pyhän Annan, Pyhän Marian ja Kelton seurakunnat, jotka ovat likipitäen taloudellisesti itsenäisiä.
Kuukauppi kehaisee varsinkin pietarilaista Pyhän Annan seurakuntaa. Se aloitti toimintansa vuosikymmen sitten tulipalon tuhoamassa kirkkorakennuksessa. Seurakunta kuitenkin kasvaa.
– Viime vuonna sen tilaisuuksissa kävi yli sata tuhatta ihmistä.
Valopilkuista huolimatta kirkossa on paljon pieniä seurakuntia, joita on vielä pitkään tuettava monin tavoin.
– Muutamat omavaraiset seurakuntamme eivät vielä kykene tukemaan kirkon sisällä köyhempiä seurakuntia.
Kelton koulutuskeskus on täynnä teologiksi opiskelevia
Myös Suomen Lähetysseuran tuella rakennettu ja ylläpidetty Kelton teologinen instituutti ja koulutuskeskus on viime vuosikymmenen aikana kokenut ylä- ja alamäkiä. Tällä hetkellä oppilaitoksesta kuuluu hyviä uutisia: opiskelijamäärät ovat kasvaneet.
Kuukaupin mukaan Keltossa on nyt 150 opiskelijaa linjalla, jolta voi valmistua papiksi. Määrä on nelinkertainen muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna.
– Osa opiskelijoista on naisia, ja heitähän me emme vihi papeiksi, mutta enemmistö on miehiä. Tavoitteenamme on, että vuoteen 2025 mennessä saisimme heistä kirkon työhön noin sata uutta pappia.
Toisaalta lisääntyneet opiskelijamäärät merkitsevät myös lisääntyneitä kuluja.
– Nimenomaan nyt olisimme tarvinneet enemmän tukea koulutukseen. Kelton tilat ovat täynnä, ja tarvittaisiin lisää luokkia ja auditorioita. Mutta Lähetysseura pysyi kannassaan. Vielä tänä vuonna saamme tukea noin viisi tuhatta euroa, ensi vuonna emme enää mitään.
Ylipäätään pappiskokelaiden määrän suuri kasvu kertoo Kuukaupin mielestä siitä, että Inkerin kirkolla on selkeä työnäky.
Kuukauppi haluaa kaikesta huolimatta kiittää Lähetysseuraa siitä, mitä se on Inkerin kirkon hyväksi tehnyt.
– Sillä tuella on saatu aikaan paljon hyvää. Esimerkkeinä esimerkiksi Kelton koulutuskeskuksen rakentaminen ja monet kirkot Uralin rovastikunnassa.
Yksi syy Inkerin kirkon ongelmiin on Kuukaupin mielestä se, että viime vuosikymmeninä noin 20 000 kirkon jäsentä on muuttanut Suomeen.
– Jos he olisivat pysyneet täällä, olisimme jo täysin omavarainen kirkko. Uutta väkeä tulee seurakuntiin vain kovan työn kautta. Olisimme tarvinneet Lähetysseuralta vielä vuosikymmenen verran kumppanuutta.
Kuva: Johannes Wiehn
Lue myös:
Suomen Lähetysseura lopettaa toimintansa Euroopassa – työ ei jatku myöskään Inkerin kirkossa
Kolumni: Ystävyys Inkerin kirkon kanssa opettaa, miten tavoitella uusia jäseniä
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.