Miten nukut? Millainen olet, kun suutut? Milloin kiroilet?
Nämä ja 48 muuta kysymystä esitetään Helsingin piispalle Irja Askolalle Helsingin Diakonissalaitoksen
Viesti-lehdessä (2/2017). Piispa Askola on Helsingin Diakonissalaitoksen valtuuskunnan puheenjohtaja.
Jutussa todetaan, että piispa joutuu työssään vastaamaan suuriin kysymyksiin, mutta tällä kertaa häneltä kysytään pieniä kysymyksiä.
Vastauksista selviää muun muassa, että Askola on erittäin iltauninen ja aamuvirkku. Jos hän valvoo, häntä pitävät hereillä työpaineet tai vihapuheet.
Askolalta kysytään, onko vihaaminen nyt sallitumpaa kuin ennen.
– Ajattelisin, että se on ehkä vähän näkyvämpää. Jos ihmiskunnan historiaa katsoo, niin ei se mitään rauhanomaista, strömsöläistä kokkailua ole ollut, ei edes Suomessa. 99 vuotta sitten meillä oli sisällissota. Ne traumat ovat edelleenkin olemassa, hän vastaa.
Piispa toteaa myös, että vihapuhe on sukupuolittunutta.
– Miehille osoitetut viestit ovat instituutiovihaa, naisille raiskausuhkauksia, ulkonäköön liittyvää tai muuten persoonaan liittyvää solvaamista.
Askola sanoo, että hänen suuttumistaan eivät usein huomaa edes lähellä olevat ihmiset.
– Lauseeni lyhentyvät ja lauseitteni rytmi hidastuu.
Kiroilu ei kuulu piispan tapoihin.
– Suurin kirosanani on, että ’ihan mahotonta’!”
Haastattelusta käy ilmi, että Askolan kanssa jaetaan myös iloja. Niitä hän kuulee raitiovaunussa ja metroasemilla tuntemattomilta ihmisiltä.
Viestin kysymykseen siitä, onko Askola piispana toisinajattelija, hän vastaa seuraavasti:
– En minä nyt ainakaan yksinajattelija ole. Tapaan sanoa, että Irja lähtee poikaleirille kun piispat tapaavat. Tunnistan semmoista sukupuolen tuomaa erilaisuutta suhteessa tunneviesteihin tai tapaan ylipäätään kommunikoida. Mutta en minä mikään erilainen nuori kokonaan ole.
Kuva: Aarne Ormio / Kirkon kuvapankki
Ilmoita asiavirheestä