Piispa Jukka Keskitalo: ”Kirkon tulevaisuus ratkaistaan keskusten sijasta periferiassa”

Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo pohti kaupunkien ja maaseudun roolia tulevaisuuden kirkossa avatessaan kaksipäiväisen piispainkokouksen Kuusamossa tänään tiistaina.

Keskitalon mukaan suurten keskusten ulkopuolella olevien seutujen merkitys kirkon tulevaisuudelle kasvaa. Hän nosti esiin myös syrjäisten ja pienten seurakuntien taloudellisen ahdingon.

”Pohjoisesta käsin katsoen näyttää siltä, että kirkollisessa puheenparressa pienet ja kaukana keskuksista olevat seurakunnat nähdään turhan usein taakkana ja rintamaiden kirkon jäsenten avustettavina, jopa elätettävinä. Aina ei elävälle ja kirkon perustehtävää erittäin hyvin toteuttavalle paikallisyhteisölle ja ’kasvattajaseurakunnalle’ anneta sitä arvoa, jonka se ansaitsisi”, Keskitalo sanoi.

Kesitalo muistutti myös, että kirkollisessa päätöksenteossa on vahva eetos ja ideologia, jonka mukaan jokaisen seurakunnan pitäisi tulla toimeen omillaan.

”Huomionarvoista on, että parissa vuosikymmenessä Kirkon keskusrahaston tasausjärjestelmäksi tarkoitettujen vähävaraisten seurakuntien avustusten kokonaismäärä on laskenut radikaalisti. Tämä leikkaus ei ole tapahtunut vuosina, jolloin olisi ollut kovia säästöpaineita. Kyse on siis ollut tietoisesta arvovalinnasta, vaikka sitä ei ehkä sellaiseksi ole sanottu.”

Piispa Keskitalo kertoi, että Oulun hiippakunnan strategiassa nostetaan periferia keskiöön.

”Yksi muoto tätä on maantieteellinen syrjäseutuisuus ja siellä toimivien seurakuntien taloudellinen niukkuus. Mutta tietenkään marginaalia ja periferiaa ei tule tässä yhteydessä ymmärtää vain maatieteellisenä syrjäseutuna, vaan keskusten ja periferian raja kulkee viime kädessä ihmisten ja elämän olosuhteiden kuin kaupunkien ja maaseudun välillä.”

Keskitalo sanoi, että marginaalissa ja periferiassa eläviä ihmisiä on yhtä hyvin Kuusamossa kuin Kokkolassa, yhtä hyvin Helsingin Kallion kylässä kuin Halsuan Kalliokosken kylässä.

”Jos on niin, että kirkon tulevaisuus ratkaistaan keskusten sijasta periferiassa, niin eikö tämä mielenkiintoisella tavalla nimenomaan murra edellä kuvaamani teoreettista vastakkainasettelua kasvukeskusten ja maaseutupaikkojen välillä. Ajattelen, että kirkon tulevaisuuden kannalta maaseudun ja kaupunkien seurakuntien välillä vallitsee kohtalonyhteys”, Keskitalo totesi.

Keskitalo myös totesi puheessaan, että kaikki kirkon herätysliikkeet ovat syntyneet maaseudulla kaukana keskuksista.

”Ja kuinka ollakaan, kristinusko kasvaa nopeimmin Afrikassa, joka on ensimmäisen maailman näkökulmasta katsoen periferiassa. Maailman suurin luterilainen kirkko on Etiopiassa, ja Intiassa on enemmän luterilaisia kuin Suomessa.”

***

Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.

Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Seura­kunnan metsän­hoidon reseptit eivät ole sen kummallisempia tai pyhempiä kuin metsän­hoidon yleensäkään
Seuraava artikkeli”Menen rutistamaan Toni Piispasta” – paralympialaisten pronssi­mitalisti Marjaana Heikkinen iloitsee Suomen kullasta

Ei näytettäviä viestejä