Lapuan piispa Simo Peura saarnasi tänään valtiopäivien ekumeenisessa avajaisjumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa.
Hän muistutti, miten kirkkoa verrataan laivaan ja sovelsi kuvaa myös Suomeen.
– Vuoden 2008 käänteen jälkeen Suomi-laivan meno on ollut takkuista. Menetetyt työpaikat ja toimentulon uhat, vanhuksista huolehtimisen murheet, syrjäytyvien lasten ja nuorten selviytyminen, taustalla kummitteleva Euroopan talous ja velat – siinä on aivan riittävästi huolenaiheita. Olemme oppineet uudissanoja, kuten kestävyysvaje ja sote. Kansalaiselle niistä on tullut nimiä epävarmuudelle. Kun linjauksia tehdään, päättäjä on ahtaalla.
Piispa pohti, että pinnan alla saattaa olla käynnissä myös yhteiskunnan syvempi henkinen murros.
– Puhutaan maan ilmapiirin ankeudesta. Tuntuukin siltä, että isoissa yhteiskunnallisissa kysymyksissä päätöksenteosta puuttuvat yhteinen sopiminen ja sitoutuminen. Ne ovat kuitenkin usein olleet voimamme, erityisesti kriisien aikana. Yhteinen tahtotila luo turvallisuutta: se viestii, että kaikki halutaan pitää mukana eikä vahvojen anneta unohtaa heikkoja. Sillä varmistetaan, että niukempikin hyvinvointi jakautuu oikeudenmukaisesti.
Peura pohdiskeli kriittisesti kirkon sanomaa yhteiskunnassa. Hänen mukaansa yhä useammin kirkon julkiset puheenvuorot keskittyvät maailman kunnostamiseen ikään kuin yhteiskunnan päättäjät eivät sitä osaisi.
– Puhumme arvoista, mutta emme ihmiselämän perustavista kysymyksistä. Tai sitten käytämme sellaista hengellistävää puheentapaa, joka ei kosketa enää ketään. Missä on kirkon puhe elämän tärkeimmästä asiasta, Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuntemisesta?
– Evankeliumin hyvä sanoma on muutosvoima – myös yhteiskunnassa. Se voi synnyttää toivon ja uuden rohkeuden. Ilman evankeliumia Kristuksesta kirkon puhe lähimmäisen rakastamisesta ja oikeudenmukaisuudesta irtautuu perustastaan ja muuttuu sanahelinäksi.
Ilmoita asiavirheestä