Kirkolliskokouksessa kuuluu yhä enemmän ääniä, joissa vaaditaan konservatiivisten herätysliikkeiden heittämistä ulos kirkosta, sanoi Oulun piispa Jukka Keskitalo Radio Dein ja Kotimaan Piispan kyselytunnilla 7.12.
– En usko, että siitä kesä tulee. Uskon kärsivälliseen dialogiin. Herätysliikkeet ovat myös muuttuneet ja reagoineet aikaan, hän jatkoi.
Keskitalo kertoi, että hänellä on hyvät yhteydet kaikkiin herätysliikkeisiin. Hän kiitteli vanhoillislestadiolaisen liikkeen johtoa siitä, että se pystyy ottamaan piispalta vastaan myös hyvin kriittisiä kysymyksiä esimerkiksi seurakuntaopista ja Jumalan valtakunnan rajoista tai hoitokokousperinteestä.
– He kokevat kritiikin tärkeäksi, kun se esitetään solidaarisesti, niin että ymmärretään myös heidän historiaansa. Siihen pyrin.
Keskitalon mielestä herätysliikkeet ovat hengellisiä murteita, joita ihmiset oppivat puhumaan. Ne ovat kirkon yhteistä kieltä, vaikka toisten mongerrus voi joskus ihmetyttää eri murrealueella.
”On tärkeää keskustella, millä pelisäännöillä yhteisöt voivat kirkon sisällä toimia”
Keskitalo mainitsi, että Keski-Pohjanmaalla Kokkolan ympäristössä on seurakuntia, joissa virkakysymys eli naisten pappeus hiertää edelleen.
Messuyhteisöihin ja henkilöseurakunta-ajatukseen Keskitalo suhtautuu kriittisesti silloin, kun kyse on sulkeutuneista, koteloituvista ryhmistä kirkon ulkokehällä. Tällöin ne kylvävät hajaannuksen siemeniä.
– On vaikea antaa kättä, jos sitä puraistaan. On tärkeää keskustella, millä pelisäännöillä yhteisöt voivat kirkon sisällä toimia.
– Silloin kun jumalanpalvelusyhteisöä ei määritä virkakysymys, se voi toimia oikein hyvin seurakunnan liepeillä. Mutta jos yhteisöön on käytännössä porttikielto osalle seurakunnan työntekijöistä, minun on vaikea sellaista sydämestäni tukea.
Kun toimittaja kysyi piispan mielipidettä siitä, että toiset perustelevat kirkossa näkemyksiään ihmisoikeuksilla ja toiset teologisesti, Keskitalo huomautti, että jakolinja ei kulje niin. Myös ihmisoikeusnäkökulmat ovat usein teologisesti perusteltuja.
”Jos kirkon katto vuotaa, siinä ei kysytä, oletko liberaali vai konservatiivi”
Lähes kaikki Piispan kyselytunnin keskustelut kiertyivät tavalla tai toisella sekä yhteiskunnassa, maailmanpolitiikassa että kirkossa lisääntyvään polarisaatioon. Piispalle tämä on haaste, koska piispan keskeinen tehtävä on vaalia kirkon ykseyttä.
Toisaalta Keskitalo huomautti, että paikallisseurakunnissa polarisaatio ei ole yhtä näkyvää kuin kirkon valtajulkisuudessa, koska siellä eletään kädet savessa ja rahapula riivaa.
– Jos kirkon katto vuotaa, siinä ei kysytä, oletko liberaali vai konservatiivi, vaan katto on saatava jotenkin korjattua.
Piispalta kysyttiin myös maanlaajuisesta Se Löytyi -mediamissiosta, jonka painotukset olivat varsin vapaakirkollisia. Keskitalo kertoi, että kampanja ei edustanut hänen sydämensä kristillisyyttä. Häntä viehätti toimittajan ajatus siitä, että jokainen kastettu on kristitty, jolloin henkilökohtaista uskonratkaisua ei tarvita.
– Mutta koko kirkkoa ajatellen tälläkin kampanjalla oli paikkansa. Oulun hiippakunnassakin jopa körttiläisten kirkkoherrojen seurakuntia lähti siihen mukaan. Haluan olla suvaitsevainen.
– Rakastan perinteistä hiihtotyyliä. En ymmärrä vapaata, kun se pilaa ladutkin. Mutta en minä lähde raivoamaan ladulla siitä, että täällä hiihdetään vapaalla tyylillä. Jollekin tämä kampanja saattoi antaa vastauksia.
”Helsinki on suurin saamelaiskylä Suomessa”
Jukka Keskitalon mukaan kysymys saamelaiskäräjälaista on avoin haava pohjoisessa. Hänen mukaansa on tärkeä ymmärtää, että laissa ei määriteltäisi, kuka on saamelainen, vaan ainoastaan, kuka on oikeutettu käyttämään ääntään saamelaiskäräjien vaalissa.
Jos joku kokee olevansa juuriltaan saamelainen, ihmisen omaa identiteettiä on Keskitalon mukaan hyvä kunnioittaa, vaikka nuo juuret olisivat kaukana menneisyydessä.
– Saamelaiskäräjät on sen sijaan luotu vaikuttamisen kanavaksi perinteiselle saamelaisyhteisölle. Ennen pitkää on väistämätöntä, että tällainen laki tarvitaan. Toivon, että asiassa päästäisiin eteenpäin.
Tulevaa Saamelaiset kirkossa -hanketta Keskitalo kuvaa toisaalta kirkon sisäiseksi totuus- ja sovintoprosessiksi ja toisaalta pyrkimykseksi vakiinnuttaa saamelaisten asemaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa.
Totuus- ja sovintoprosessissa olennaista on käsitellä historiallisia ja nykyisiä traumoja kirkon ja saamelaisten suhteissa ja luoda sielunhoidollinen alusta, jolla tarinoita ja kokemuksia voidaan tuoda esiin ja käsitellä psykososiaalisesti.
Saamen kielen ja kulttuurin aseman vakiinnuttaminen vaatii puolestaan Keskitalon mukaan myös rakenteellista uudelleenajattelua.
– Helsinki on suurin saamelaiskylä Suomessa. Helsingin hiippakunnassa voisi olla esimerkiksi saamelaistyön toimikunta. Hiippakunta voisi ottaa vastuulleen, että täältä etelästäkin löytyisi joku saamenkielintaitoinen pappi ja diakoni. Useimmissa tapauksissa saamelaiset eivät edelleenkään saa kirkollisia peruspalveluja Suomessa äidinkielellään.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä