Pienestä voi tulla suuri, ja tähän ihmeeseen sisältyvät toivo, pelko ja armo. Näin saarnasi Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa Helsingin tuomiokirkossa tiistaina.
Saarnatekstinä olleessa Matteuksen evankeliumin kohdassa Jeesus vertaa Jumalan valtakuntaa sinapinsiemeneen. Se on pienin kaikista siemenistä, mutta siitä kasvaa puutarhan suurin puu.
”Tässä kirkkosalissa on tänään koolla yksi instituutio, jolla on erittäin upea ja kunniakas historia pienten alkujen kasvattamisessa. Suomen eduskunta. Ajatelkaapa millaisista pienistä siemenistä eduskunta aloitti. Olemme juuri loppuneen juhlavuoden ajan listanneet asioita, joissa pienestä on tullut suuri”, Laajasalo sanoi.
Hän totesi, että kasvattajan toivosta tai poliitikon voimakastahtoisuudesta huolimatta elämässä on vaikea saada kaikkia pieniä alkuja kasvamaan. Valtaosa hyvistä ideoista, unelmista ja hankkeista jää kesken.
”On vaikea löytää ja erottaa ne pienenpienet siemenet, joissa on hyvä kasvun potentiaali. On vaikea osata ravita kasvua oikein. On vaikea pitää sitkeät rikkaruohot loitolla. Mutta mahdollista se on.”
”Kuinka riidan, katkeruuden ja tuhon siemenet eivät kasvaisi”
Laajasalo jatkoi, että toivon lisäksi myös paha lähtee kasvuun pienestä siemenestä.
”Erilaisten sisällissotakertomusten äärellä olen useasti miettinyt, mikä siemen on istutettu suomalaiseen yhteiskuntaan vuonna 1918, silloin kun tuhannet suomalaiset ovat tarttuneet puolin ja toisin aseeseen ja olleet valmiit surmaamaan maanmiehiään?”
Laajasalon mukaan sisällissodan muistovuotena on kysyttävä, kuinka sovinnon ja yhteyden siemenet kasvaisivat suureksi ja kuinka riidan, katkeruuden ja tuhon siemenet eivät kasvaisi.
”Vaikka turvallisuus lisääntyy, turvallisuuden tunne vähenee. Vaikka hyvinvointi lisääntyy, sen puute paikallisesti näyttää kylmät kasvonsa. Tässä maassa on liian monta lasta, joiden kohdalla vanhempien toivoa täynnä oleva kasvun katse on liian lyhyt tai puuttuu kokonaan.”
”Kirkko toimii siellä, missä alut ovat erityisen pieniä”
Saarnansa päätteeksi Laajasalo totesi, että kristityn näkökulmasta pienestä tullaan suureksi Jumalan lahjana ja sallimuksesta. Hän sanoi, että Jumala rakastaa sitä, mikä ei ole mitään ja Jeesus meni paikkoihin, jotka kunnon kansalaisina itseään pitävät kiersivät kaukaa.
”Ja näin myös kirkko yrittää toimia. Kirkko toimii siellä, missä alut ovat erityisen pieniä, missä sinapinsiemenet ovat aivan olemattomia, missä visiopapereiden ja viestintäsuunnitelmien henki on kaukana, mutta missä ihminen on vieressä.”
Lopuksi Laajasalo sanoi esittävänsä kaksi kysymystä ja yhden lupauksen.
”Ensinnäkin kysyn sinulta, mikä on se pieni hyvä siemen, jota juuri sinun pitäisi vaalia ja rohkaista kasvamaan toivon hengessä? Toiseksi kysyn sinulta, mikä on se pieni paha siemen, jonka kasvaminen juuri sinun pitäisi saada lakkaamaan?”
Lupaus oli seuraava:
”Silloin kun omassa tehtävässäsi rohkeus ei kanna, silloin kun omassa tehtävässäsi vastuu on liian suuri, silloin kun omassa tehtävässäsi epäonnistuminen on kohdalla – juuri silloin voit luottaa Kristuksen armoon. Siihen, että Jumalan silmissä keskeneräinen on jo valmis. Siihen, että Jumalan silmissä matkalla oleva on jo perillä. Siihen, että Jumalan silmissä pieni on jo suuri.”
Kuva: Markku Ulander / Lehtikuva
Lue Teemu Laajasalon saarna kokonaisuudessaan täältä.
Lue myös:
Valtiopäivien ekumeenisessa jumalanpalveluksessa saarnaa piispa Teemu Laajasalo
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.