Pyyteetöntä lähimmäisenrakkautta tai diakoniaa ja lähetystä on hedelmätöntä asettaa vastakkain, sanoo Mikkelin piispa Seppo Häkkinen. Maahanmuuttajilta ei hänen mukaansa pidä pimittää evankeliumia.
Suomeen saapuu tällä hetkellä paljon turvapaikanhakijoita. Heitä auttavien seurakuntalaisten parissa herää kysymyksiä muun muassa siitä, voiko maahanmuuttajalle kertoa evankeliumia.
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa, että pyyteetön lähimmäisenrakkaus ja lähetys ovat molemmat kirkon olemukseen kuuluvia asioita. Viime aikoina näitä on Häkkisen mukaan asetettu vastakkain, mikä ei ole hyödyllistä.
– Jokaista apua tarvitsevaa on autettava, on hän kuka tahansa, pyyteettömästi ja ilman taka-ajatuksia. Lähimmäisenrakkaus ei tunne rajoja. Kristityn ja kirkon on kuultava sekä omien kansalaisten tarpeet että muualta tänne tulevien hätä. Uskon ja rakkauden yhteenkuuluminen on syytä muistaa tässäkin asiassa. Monesti rakkauden teot ja palvelu todistavat Kristuksesta sanoja tehokkaammin, piispa sanoo.
”Tervettä harkintaa ja maalaisjärkeä”
Seppo Häkkisen mukaan Jeesus antoi mallin toisen ihmisten kohtelemisesta, oli hän tuttu tai tuntematon, suomalainen tai maahanmuuttaja. Jeesuksen malli on kultainen sääntö: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
– Suhtautumisessa maahanmuuttajiin on käytettävä oikeaa tietoa, tervettä harkintaa, maalaisjärkeä ja sydäntä, joka on avoin vieraalle ja ennen kaikkea toisen hädälle. Kyse on vieraanvaraisuudesta, ystävyyden ja luottamuksen rakentamisesta.
Häkkisen mielestä usein vahvin ja aidoin todistus ovat oma elämä ja teot. Erityisen tärkeää tämä on, jos yhteinen kieli puuttuu ja tavat ja kulttuuri ovat erilaisia.
– Silti toivon, että me olisimme nykyistä rohkeampia kertomaan uskostamme ja julistamaan evankeliumia myös sanoin. Lähetyskäsky on voimassa myös maahanmuuttajia kohdattaessa. Emme saa pimittää heiltä evankeliumia.
Ylilyöntien vaara olemassa
Evankelioinnin jaottelua sisälähetykseen eli Suomessa tapahtuvaan lähetykseen ja ulkolähetykseen Seppo Häkkinen pitää vanhanaikaisena.
– Kristuksesta todistaminen sanoin ja teoin kuuluu kristinuskon perustehtävään. Tässä ei ole eroa siinä, onko kyse suomalaisesta tai ulkomaalaisesta, kotimaasta tai ulkomaista. Lähetyskäsky on voimassa kaikkialla ja koskee kaikkia. Evankeliumi Kristuksesta kuuluu myös maahanmuuttajille. Vanha sanonta siitä, että lähetys alkaa kotiovelta, on entistä ajankohtaisempi.
Tilanne Suomessa on muuttunut suuren turvapaikanhakijoiden joukon myötä. Häkkisen mukaan luterilaisen kirkon periaatteet ovat selvät, mutta nyt tarvitaan keskustelua siitä, miten toimia oikein uudessa tilanteessa.
– Vaarana on yhtäältä se, että olemme ylivarovaisia. Silloin sanoma Jeesuksesta työnnetään piiloon. Toisaalta vaarana on se, että Kristuksesta todistamisesta tulee käännyttämistä ja tapahtuu kaikenlaisia ylilyöntejä.
– Lähetys on koko seurakunnalle annettu tehtävä. Siksi evankeliumin julistamisen ja kristillisen todistuksen tulee läpäistä koko seurakunta. Se on lähtökohta suhtautumisessamme maahanmuuttajiin samalla tavalla kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Kirkon missioon kuuluvat sekä tien avaaminen iankaikkiseen elämään, pelastukseen, että lähimmäisten palveleminen kaikkialla Jumalan maailmassa, hän jatkaa.
Kun sisälähetyksen rooli luterilaisessa kirkossa on muuttanut muotoaan, vapaiden suuntien parissa perinteinen evankelioimistyö on yhä enemmän voimissaan.
– Lähetyskäsky koskee jokaista kristillistä kirkkoa. Siksi on luonnollista, että myös niin sanotut vapaat suunnat tekevät lähetystyötä maahanmuuttajien parissa. Tärkeää on tässäkin asiassa hyvä yhteys ja yhteistyö kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen kesken. Yhteinen todistus on vakuuttava.
Uskontodialogi ei edellytä omasta uskosta luopumista
Evankeliumin julistamisen ohella tai sijaan kirkossa puhutaan nykyisin paljon uskontojen välisestä vuoropuhelusta eli uskontodialogista. Häkkinen pitää dialogia välttämättömänä. Se edistää yhteiskuntarauhaa.
Hän jaottelee dialogia erilaisiin muotoihin. Ensinnä on olemassa arjen dialogia
– Arki on ihmisyytemme ja hengellisyytemme uskottavuuden lahjomaton mittari. Kohtaamme toisinuskovia päivittäin työssä, kadulla, bussissa, kaupassa ja myös epäsuorasti tiedotusvälineiden kautta. Arjessa ihmisten kanssa rauhassa eläminen on ehkä kaikkein tärkein uskontodialogin muoto. Ihmisyys on yhteistä kaikille. Tätä on nyt syytä korostaa.
Arjen dialogin ohella Häkkinen puhuu yhteisten kiinnostusten ja huolten alueiden dialogista.
– Jaamme yhteisen taloudellisen, ekologisen ja sosiaalisen maailman eri uskontojen kannattajien kanssa. Eettinen alue on helppo nähdä uskontojen yhteiseksi alueeksi. Esimerkiksi työ rauhan, ihmisoikeuksien, uskonnonvapauden puolesta, ennakkoluuloja ja rasismia vastaan.
Kolmantena dialogin muotona on teologinen dialogi. Siinä uskontojen oppineiden keskinäisellä kanssakäymisellä voidaan hälventää ennakkoluuloja ja vähentää tarpeetonta jännitystä.
– Uskontojen välinen dialogi auttaa tuntemaan toisten uskontojen opinkäsityksiä ja perinteitä. Sitä kautta on mahdollista lisätä toisten vakaumuksen ymmärtämistä ja keskinäistä kunnioittamista, Häkkinen sanoo.
– Spiritualiteetin eli hengellisyyden dialogia en pidä toivottavana muuten kuin teologisen dialogin merkityksessä. Uskonnon harjoittaminen yhdessä johtaa helposti synkretismiin, uskontojen sekoittamiseen, johon en kristittynä voi yhtyä, hän jatkaa.
Häkkinen toteaa, että julistus ja uskontodialogi kuuluvat molemmat kirkon missioon, kokonaisvaltaiseen lähetystehtävään.
– Uskontodialogissa kristityt ovat kutsuttuja todistamaan toivosta, joka meillä on Kristuksessa. Asennoitumisen toisin uskovaa kohtaan tulee perustua rakkauteen. Kristityn keskeisiin hyveisiin kuuluu nöyryys ja vieraanvaraisuus. Uskontodialogi ei edellytä omista uskonkäsityksistä luopumista.
Teologien syytä opiskella Koraaninsa
Viime viikonloppuna järjestetyillä Helsingin kirjamessuilla oli muslimeita jakamassa Koraaneja ja kertomassa islamista. Toiminta on verrattavissa kirkolliseen lähetystyöhön.
Seppo Häkkinen muistuttaa, että muslimeilla on täysi oikeus kertoa uskostaan ja jakaa Koraaneja. Suomessa on uskonnonvapaus.
– Toivon, että heidän intonsa kertoa uskonnostaan rohkaisee meitä suomalaisia perehtymään omaan uskoomme ja myös samalla innolla kertomaan siitä muille. Ainakin kirkon työntekijöiden on syytä perehtyä Sakastin nettisivuilla oleviin erikielisiin aineistoihin, jotka ovat apuna todistamistehtävässä. Esimerkiksi Katekismuksemme on olemassa arabiankielisenä, Häkkinen neuvoo.
Häkkisen mielestä evankeliumista kertominen nimenomaan muslimeille ei ole kirkolle mitenkään erityisen vaikea tai tulenarka asia.
– Ei sen kirkolle pitäisi olla sen kummempi asia kuin muillekaan Kristuksesta todistaminen, vaikka luonnollisesti muslimien kohtaamiseen sisältyykin erilaisia piirteitä kuin esimerkiksi uskonnottomien tavoittamiseen.
Pitäisikö kirkon teologien tuntea nykyistä paremmin islamia ja Koraania?
– Kyllä pitäisi, sillä se kuuluu teologien ammattitaitoon. Tosin teologien pitäisi myös jatkuvasti perehtyä yhä syvemmin kristinuskoon ja Raamattuun. Ilman oman uskon syvällistä tuntemista ei dialogi eikä lähetys ole mahdollista. Uskontojen edustajien kanssakäyminen edellyttää, että keskustelukumppanit tuntevat oman perustansa.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Piispa Kalevassa: Kirkko ei käännytä maahanmuuttajia
Ilmoita asiavirheestä