Tapio Luoma pohti piispainkokouksen avauspuheessaan Hyvinkäällä demokratian ja kohtalon suhdetta. Hän oli huolissaan Syyrian humanitäärisestä katastrofista ja Egyptin kahtiajakautumisesta.
Piispa Luoma näki taustalla erilaisen suhtautumisen länsimaisina pidettyihin arvoihin, suvaitsevaisuuteen ja demokratiaan.
Länsimaistyyppisen demokratian pelkääminen ja vastustaminen liittyy hänen mukaansa paitsi itse demokratiaan myös sen kumppanina pidettyyn liberalismiin ja näiden yhdessä sisältämään arvomaailmaan, suvaitsevaisuuteen. Niin sanotut länsimaiset arvot eivät kaikille edusta mitään ihanteellisuutta.
Elämän kohtalonomaisuus ei hänen mukaansa näyttäydy pelkästään kriisien keskellä ja demokratiapyrkimyksissään toistaiseksi epäonnistuneiden maiden asukkaiden kokemuksena. Myös länsimaisen demokratian vapautta ja riippumattomuutta korostava ilmapiiri on pohjimmiltaan kohtalonomainen.
”Kirkossakin meidän on syytä olla varuillamme, jotta emme lankeaisi uskomaan kohtalon voimaan. Yhä uudestaan kutsu Jumalan ja lähimmäisen rakastamiseen muistuttaa meitä kirkon perustehtävästä, joka ei tyydy pelkkään suvaitsevaisuuteen eikä suostu kohtalon heiteltäväksi”, Luoma painotti.
”Lähimmäisenrakkaus menee syvemmälle ja pitemmälle. Suvaitsevaisuus näyttäytyy tärkeänä, mutta auttamattomasti puolitiehen jäävänä tapana suhtautua toiseen ihmiseen. Kristinuskossa puhutaankin mieluummin Jeesuksen opetusten mukaisesti lähimmäisen rakastamisesta, jopa vihollisrakkaudesta. Rakkauden käsite jatkaa siitä, mihin suvaitsevaisuus jää”, Luoma totesi puheessaan.
Ilmoita asiavirheestä