Kirjoitus on arkistojuttu, joka on julkaistu Kotimaassa alun perin 14.2.2017.
***
Helmikuun 14. päivänä vietettävä ystävänpäivä on samalla Pyhän Valentinuksen päivä. Kuka oli tämä 200-luvulla elänyt pyhimys?
Yksiselitteistä vastausta ystävänpäivän juurista ei ole, vaan selityksiä löytyy monta.
Tavallisen selitys ystävänpäivälle liittyy roomalaiseen piispa Valentinukseen. Hänen elinpäivistään ei ole tarkkaa tietoa – kuten ei henkilöstäkään –, mutta hän lienee elänyt 200-luvulla. Moni katolinen kirkko on omistettu marttyyripiispa Pyhälle Valentinukselle.
Valentinus suhtautui avioliittoon tosiin kuin keisari Claudius, joka ei katsonut hyvällä sotilaiden avioitumista. Keisarin mielestä aviomiehet ajattelivat asepalveluksessa perheitään ja olivat siten huonompia taistelijoita. Niinpä sotilaiden oli mentävä salaa naimisiin. Piispa Valentinuksen kerrotaan auttaneen ja rohkaisseen heitä vihille.
Erään tarinan mukaan sotilaiden kiitolliset vaimot veivät lahjoja Valentinukselle, kun tämä uskonsa vuoksi joutui vankilaan. Ystävänpäivän lahjaperinteen uskotaan saaneen alkunsa tästä tapahtumasta.
Toinen tarina tietää, että Valentinuksesta tuli rakastavaisten nimikkopyhimys, koska hän neuvoi roomalaisia nuorukaisia kieltäytymään sotapalveluksesta. Hän kehotti nuoria miehiä pysymään kotona rakkaittensa luona eikä lähtemään sotaan. Tällaista puhetta sotapäälliköt eivät sietäneet, ja Valentinus sai maksaa pasifismistaan kuolemalla.
Kokonaan toisenlainen selitys ystävänpäivän ajankohdalle väittää, että linnut aloittavat tuolloin kosiomenot ja pesinnän.
Nykymuotoisen ystävänpäivänpäivän juuret ja tapakulttuuri ovat lähtöisin Englannista, missä kuningas Henrik VIII julisti Valentinuksen päivän viralliseksi juhlapäiväksi 1537.
Suomessa ystävänpäivä ei ole mikään ikiaikainen juttu. Se rantautui meille toden teolla vasta 1980-luvulla.
***
Seuraa Kotimaata
Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden tai näköislehden täältä.
Ilmoita asiavirheestä