Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen otti Kirkkopalvelujen valtuuston etäkokouksen avauspuheessaan 20.5. kantaa viimeaikaisiin viranomaispäätöksiin, joissa hänen mielestään uskonnon- ja sananvapaus on joutunut koetteelle.
Häkkinen on Kirkkopalvelujen valtuuston puheenjohtaja.
Ensin Häkkinen käsitteli kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) joutumista syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Häkkinen korosti Raamatun auktoriteettiasemaa ja merkitystä niin kirkolle kuin yksittäiselle kristitylle.
”Pohjimmiltaan kyse on siitä, saako Suomessa pitää esillä ja ilmaista vakaumusta, jonka henkilö katsoo pohjautuvan Raamatun ja kristillisten kirkkojen perinteisiin opetuksiin. Tämä on syvä ja vakava kysymys kristitylle. Tätä huolta kantavat nyt monen kristityn lisäksi yllättäen myös monet agnostikot, kirkkoon kuulumattomat ja ateistit”, Häkkinen sanoi ja huomautti, että samalla itse kunkin on syytä muistaa , miten asioista puhutaan, ja että kahdeksas käsky koskee kaikkia.
”Rukouksissamme on syytä muistaa niin Päivi Räsästä kuin maamme oikeuslaitosta”, Häkkinen sanoi.
Kristinusko nostetaan esille ongelmallisena katsomuksena
Toisena esimerkkinä Seppo Häkkinen nosti puheessaan esiin opetushallituksessa parhaillaan valmisteilla ohjeet, jotka koskevat katsomuskasvatuksen ja uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä yhteisten juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämistä.
Kirkkohallitus on antanut ohjeluonnoksesta lausunnon 15.4. Se on kiinnittänyt huomiota siihen, että ohjeistuksen lähtökohtana ja perusteluna on negatiivinen uskonnonvapaus. Ohjeluonnoksessa käytetyissä esimerkeissä kristinusko nostetaan Häkkisen mukaan esille ongelmallisena katsomuksena.
”Lapsen oikeuksien näkökulmasta ohjeluonnoksessa ei tule riittävästi esille lapselle ja nuorelle lailla vahvistetut oikeudet toteuttaa ja harjoittaa katsomustaan niin, että varhaiskasvatuksen tai opetuksen järjestäjä ei hankaloita tai estä sen toteuttamista. Uskonnollisten tilojen käyttö nähdään lähtökohtaisesti ongelmallisena, mikä suomalaisen yhteiskunnan historia ja kulttuuri huomioon ottaen on perin erikoista.”
Kolmantena esimerkkinä Häkkinen otti puheessaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Pasi Pölösen, joka on asevelvollisuuslain ja naisten vapaaehtoista asepalvelusta koskevan sääntelyn uudistamista koskevassa lausunnossaan 14.4. ottanut kantaa sotilasvalan poistamiseen.
”Nyt näyttää siltä, että vuosisatainen valainstituutio halutaan pois-taa. Pyrkimys on selkeän ideologinen, mutta neutraliteetin salakaavussa. Kuitenkin yli 90 prosenttia varusmiehistä antaa valan, joten hanke selvästi pakottaa huomattavaa enemmistöä vähemmistön kaavaan. Pelkkä uskonnoton vakuutus merkitsisi yhteiskunnassamme yksikulttuurista uskonnottomuutta”, Häkkinen kommentoi.
”Valtion tunnustuksettomuus ei tarkoita uskonnottomuutta”
Edellä mainitusta uskonnonvapautta haastavissa esimerkeistä paljastuu Häkkisen näkemyksen mukaan yhteisiä piirteitä.
”Ensinnä uskonnon syvällinen ymmärtäminen ja uskonnonlukutaito on viranomaisilla heikentynyt. Uskonnollisen kielen erityispiirteitä ei tunnisteta eikä osata tulkita.”
Häkkinen pitää ongelmallisena sitä, että viranomaisten näkemys uskonnosta puheena, ja että juristit ja oikeusoppineet arvioivat oikeusistumissa, mikä on syntiä tai onko turvapaikanhakijan kristillinen vakaumus aito tai ylimmät lainvalvojat tulkitsevat ratkaisuissaan, tarttuuko uskonto kirkon seinistä, kun sakraalitila nähdään lähtökohtaisesti ongelmallisena.
”Asiantuntijoina tulisi kuulla oikeustieteen ammattilaisten lisäksi myös uskonnon asiantuntijoita. Muuten on vaarana luoda sellaista valtionteologiaa, jota teologit eivät tunnista”, Häkkinen sanoi.
Toiseksi uskonto nähdään viranomaislausunnoissa Häkkisen mukaan ongelmana ja kielteisenä asiana.
”Uskonnon kuvitellaan olevan jonkinlainen yhteiskunnan reunoilla oleva historiallinen kuriositeetti, jota yritetään laintulkinnoin sysiä yhä syrjemmälle.”
Kolmanneksi Häkkinen kiinnittää huomiota siihen, että uskonnon läsnäolo suomalaisessa yhteiskunnassa jää huomaamatta, joko tietämättömyydestä tai ideologisista syistä.
”Valtion tunnustuksettomuus ei tarkoita uskonnottomuutta. Suomalaisen yhteiskunnan historian ja arvopohjan huomioon ottaen valtio ei voi olla uskonnollisista käsityksistä riippumaton. On universaali tosiasia, että valtioiden arvopohjassa näkyy paikallisesta uskonnosta nousevia piirteitä silloinkin, kun toiminta ei ole nykyisen kapean uskontonäkemyksen mukaisesti uskonnollista”, Häkkinen totesi puheessaan.
Lue puhe kokonaisuudessaan täältä
Kirkkopalvelut on Kotimaata julkaisevan Kotimaa Oy:n suurin omistaja.
Ilmoita asiavirheestä