Korona muutti arjen.
Tässä sarjassa kirkon työtä tekevät kertovat esteistä ja toivosta epidemia-aikana.
***
Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura, miten työsi on muuttunut?
– Aika radikaalisti. Kasvokkain oleminen samassa tilassa ihmisten kanssa on loppunut miltei kokonaan. Toimistolla käyn nyt vain satunnaisesti. Tuomiokapitulin työyhteisömme pitää yhteyttä netin Teams-ohjelman välityksellä.
– Piispojen kesken olemme nyt kokoontuneet enemmän kuin koskaan 16 piispuusvuoteni aikana, kiitos Teams-ohjelman. Piispojen kollegio on oppinut aivan uudenlaisen työtavan. Arkkipiispa Tapio Luoma on toiminut hienosti ja aktiivisesti kokoonkutsujana.
Mitä työsi on ollut nyt poikkeusolojen aikana käytännössä?
– Kokoukset hoituvat etänä. Ne vaativat kyllä intensiivistä mukanaoloa. Mutta monet muut asiat, kuten tapaamiset, piispantarkastukset, esimerkiksi Teuvan uuden kirkon vihkiminen tai erityisryhmien kutsumiset piispalaan on nyt jouduttu siirtämään.
– Seurakunnissa ei nyt vierailla ollenkaan. Mutta olen soitellut kaikki kirkkoherrat läpi kuullakseni, miten seurakunnissa jaksetaan. Yritän osaltani rohkaista kaikkia.
– Papiksi vihittävien ordinaatiokoulutus on siirretty Teamsiin. Tarkoitus olisi, että Lapuan hiippakunnassa olisi pappisvihkimys helatorstaina. Virkamatkapäiviähän nyt ei kerry lainkaan, eli aikaa ja rahaa säästyy. Toisaalta monenlaisille kirjoitustöille on nyt aikaa.
Miten tuomiokapitulissa tuetaan toinen toista?
– Myönteinen kiinnostus toisen työn tekemistä kohtaan on se tyypillinen seikka. Tai sen kysyminen, miten kotona menee. Siinä sitten kukin kertoo sen, mitä haluaa. Kapitulin väen aamukahvit Teamsin kautta ovat hyvin spontaaneja tilanteita.
– Olen myös yrittänyt olla mukana, kun esimerkiksi joku hiippakuntasihteeri pitää oman alansa webinaareja. Tällöin pääsen kuulemaan, miten jollakin työalalla menee.
Piispan rooli on normaalisti näkyvä. Miten työtoverisi ja seurakuntalaiset ovat suhtautuneet nykytilanteeseen?
– Olen iloinnut siitä, miten esimerkiksi hiippakuntasihteerit ovat nyt kehittäneet omaa työtään ja olleet yhteydessä oman alansa työntekijöihin seurakunnissa.
– Jos ajattelen laajemmin työtovereitani seurakunnissa, niin keskustelut kirkkoherrojen kanssa ovat olleet minulle tärkeitä. On ollut ilahduttavaa kuulla, miten seurakuntien työtä on voitu kehittää. On paljon rohkaisevia esimerkkejä uudenlaisista tavoista.
– Itse olen yrittänyt korostaa kaikille sitä, että nyt tarvitaan kärsivällisyyttä ja rohkeutta. Tämä kriisi ei mene hetkessä ohi. Meiltä kysytään nyt epävarmuuteen suostumista.
Miten ylläpidät omia voimavarojasi?
– Aika usein on lähdetty puolison kanssa lenkille metsään. Ulkoileminen on senkin takia tärkeää, että tietokoneen äärellä tulee nyt istutuksi paljon. Vastapainoksi pitää saada raitista ilmaa.
– Hengellisen elämän vaaliminen on nytkin minulle tärkeää: Raamatun lukeminen ja rukous.
– Lisäksi pidän yhteyttä lähisukulaisiin, erityisesti niihin, jotka joutuvat eri syistä olemaan erillään muista sukulaisista. Puhelimitse tapaaminen, keskustelu ja yhteisen matkan tekeminen on ollut puolin ja toisin merkityksellistä.
Mitä olet mielestäsi oppinut korona-aikana?
– On paljon positiivisia ilmiöitä. Netin käyttäminen on yksi niistä. Mutta olen oppinut senkin, että kasvokkain tapahtuvan läsnäolon merkitystä ei voi aliarvioida. Se on yksi iso ja olennainen tapa kirkon elämänmuotoa. Olen varma siitä, että tämän ajan jälkeen isolla joukolla kokoontuminen messuun tai hautajaisiin koetaan laajalti suurena ja merkityksellisenä asiana.
– Olen myös ollut yllättynyt siitä, miten ketterästi kirkko on muuttanut toimintatapaansa pakon edessä. Se on ollut positiivinen kokemus. Samoin kuin suomalaisten halu välittää toisistaan: meidän kannattaa kansakuntana muistaa venyminen, toisten tukeminen ja riskiryhmistä huolen pitäminen.
– Mutta jotkut käyttävät poikkeustilannetta hyväkseen. Kriisi tuo ihmisestä esiin sen, miten hän toimii, myös kielteisen puolen. Kysymys itsekkyydestä ei ole kadonnut, ja sen kanssa joudutaan kamppailemaan.
Mitä kaipaat eniten ajalta ennen koronavirusta?
– Kaipaan läheisten ihmisten kohtaamisen mahdollisuuksia. On kipeä asia, että joutuu olemaan erillään läheisistä. Useilla suomalaisilla on omia ikäihmisiä, jotka joutuvat elämään erillään.
– Tyttäremme perhe elää Puolassa, ja emme voi tavata heitä ja lapsenlapsiamme pitkään aikaan.
Jotakin muuta?
– Kun olen ollut mukana Kirkkojen maailmanneuvostossa ja eräissä muissa kansainvälisissä ekumeenisissa elimissä, saan sähköpostien kautta koko ajan tietoa globaalista maailmasta. Pandemia ei kosketa vain suomalaisia, vaan kaikkia ihmisiä ympäri maailman. Monessa maassa tilanne on paljon vaikeampi kuin meillä Suomessa. Maailma on nyt aivan järkyttävällä tavalla tullut yhteiseksi.
Kuva: Annukka Pihlaja
Lue myös:
Seurakuntalaiset New Yorkista Floridaan pitävät nyt kirkkokahveja pappi Tiina Talvitien kanssa
Suntio Timo Lehto ei voi koronakriisin aikana tehdä työtään etänä
Imatralainen kirkkomuusikko Heini Vesterinen alkoi keikkailla pihoilla – takana kymmeniä lauluhetkiä
Perheneuvoja Heikki Kruus luuli olevansa yksinäisen työn tekijä, kunnes epidemia pakotti etätöihin
Kirkkoherra Mimosa Mäkinen: Poikkeusoloissakin kantavat perusasiat – unta, liikettä ja rukousta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.