Maanantaina Helsingissä kokoontunut piispainkokous pyytää tutkimaan, voisivatko Suomen ja Ruotsin katoliset ja luterilaiset viitata toisiinsa sisarkirkkoina.
Kirkon ulkoasiain neuvostolle suunnattu pyyntö liittyy piispainkokouksen antamaan arvioon ekumeenisesta Vanhurskauttaminen kirkon elämässä -asiakirjasta ja pohdintaan asiakirjan jatkotyöskentelystä. Kyseessä on Ruotsin ja Suomen luterilais-katolisen dialogiryhmän pari vuotta sitten valmistunut raportti. Se on esitys Suomen ja Ruotsin luterilaisten ja katolisten yhteisestä historiasta, uskosta ja hengellisestä elämästä. Raportin tehneen kirkkojen välisen dialogityöryhmän luterilaisena puheenjohtajana toimi Helsingin edellinen piispa Eero Huovinen.
Katolisten voimassaolevien asiakirjojen mukaan ortodoksisia kirkkoja voidaan kutsua sisarkirkoiksi mutta protestanttisia vain kirkollisiksi yhteisöiksi. Linja on vahvistettu nimenomaan nykyisen paavin Benedictus XVI:n kardinaaliaikoina, jolloin hän toimi Vatikaanin uskonopillisten asioiden vastuullisena.
Piispainkokouksen teologinen sihteeri Jyri Komulainen luonnehtii piispainkokouksen ajatusta sisarkirkko-käsitteen pohdinnasta haluksi rohkaista nostamaan asia keskusteluihin.
– Piispainkokous tiedostaa, että Vatikaani ajattelee asiaa kokonaiskirkon kannalta. Paikallisesta kontekstista voisi kuitenkin aueta uusia mahdollisuuksia tunnustella sisarkirkko-käsitettä. Pohjoismaisessa Vanhurskauttaminen kirkon yhteydessä -asiakirjassa on löydetty paljon yhteistä esimerkiksi ehtoollisen mysteerin sanoittamisessa ja ymmärtämisessä. Kyseessä on hyvin hedelmällinen ja kiinnostava asiakirja, Komulainen toteaa.
Piispainkokous kehottaa myös käymään keskustelua ekumeenisesta asiakirjasta kirkon keskushallinnossa, hiippakunnissa ja seurakunnissa. Se pyytää kirkkohallitusta järjestämään avoimen seminaarin asiakirjasta ja kirkon ulkoasiain neuvostoa jatkamaan luterilais-katolista dialogia. Piispainkokous pitää asiakirjaa kirkon tunnustuksen kannalta hyväksyttävänä.
* ”Erityisesti dialogimme viime vaiheissa halusimme lähestyä tehtäväämme teologisen sisarkirkko-käsitteen näkökulmasta. Koska kysymykset ehtoollisen ja piispanviran pätevyydestä ovat olleet keskusteluissamme keskeisiä, meille on ollut tärkeää pitää tämä ajatus mielessämme. Merkittävän ehtoollisen ja piispanviran luonnetta koskevan yhteisymmärryksemme valossa kirkkojemme tehtävä on arvioida, mitä mahdollisuuksia raporttimme tarjoaa ja mitä esteitä vielä on jäljellä tiellä näkyvään ykseyteen.” (Vanhurskauttaminen kirkon elämässä -asiakirja, sivu 164)
* ”Sisarkirkko-termin käyttäminen merkitsee asiallisesti, että sitä käyttävä kirkko tunnustaa toisen kirkon kuuluvan Kristuksen kirkkoon. Sisarkirkoilla voi olla erilaisia käsityksiä pappeudesta ja kirkon rakenteesta, mutta ne näkevät silti toisensa osana Kristuksen katolista kirkkoa. Ne näkevät toisensa siinä määrin apostolisen tradition kantajiksi, että ne kunnioittavat toistensa identiteettiä eivätkä pyri muuttamaan toista ulkopuolelta. Niillä on tilaa elää rinnakkain, ne voivat rukoilla jumalanpalveluksessa yhdessä ja todistaa yhdessä maailmalle Kristuksen vapaaksi tekevästä evankeliumista.
Kun sisarkirkko-termi ymmärretään tässä valossa, sen käyttämisellä olisi vahva ekumeeninen viesti. Sen käyttö osoittaisi luterilaisten ja katolilaisten kasvaneen lähemmäksi toisiaan ja päässeen suhteissaan uudelle tasolle. Toisaalta sisarkirkko-termi on itsessään käsite, jota voidaan käyttää kirjoituksissa ja puheessa, mutta jolla ei ole suoraa vaikutusta kirkkojen praksikseen tai niiden jäsenten elämään. Sisarkirkko-termin käyttöä olisi pidettävä myönteisenä ja rohkaisevana, mutta ei vielä riittävänä askeleena katolilaisten ja luterilaisten lähentymisen tiellä. Toisaalta sisarkirkko-termi viitannee siihen, että kysymys on alueellisista tai muista osakirkoista Kristuksen kirkon kokonaisuudessa, mikä puolestaan ei vastanne maailmanlaajuisen roomalais-katolisen kirkon käsitystä itsestään. Sisarkirkko-termin käsitettä tulisikin tutkia tämän dialogin osapuolten jatkotyöskentelyssä Ruotsissa ja Suomessa.” (Piispainkokouksen arvio asiakirjasta Vanhurskauttaminen kirkon elämässä, s. 20)
Tutustu: Vanhurskauttaminen kirkon elämässä -asiakirja
Piispainkokouksen arvio asiakirjasta
Ilmoita asiavirheestä