Jyväskylässä eilen keskiviikkona päättynyt piispainkokous päätyi kannustamaan seurakuntia kehittämään jumalanpalveluselämää yhteisölliseksi, osallistavaksi, kieleltään eläväksi ja vieraanvaraiseksi.
Piispojen suosituksen mukaan herätysliikkeet, järjestöt ja muut jumalanpalvelusyhteisöt voivat myötävaikuttaa seurakunnan hengellisen elämän rikastumiseen. Suosituksessa kehotetaan seurakuntia käymään avointa vuoropuhelua alueellaan toimivien kirkkomme jumalanpalvelusyhteisöjen kanssa ja rakentamaan keskinäistä luottamusta. Kirkkoherran johdolla tulee pyrkiä siihen, että jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät osaksi seurakuntien hengellistä elämää.
Tämä koskee myös niitä jumalanpalvelusyhteisöjä, joilla on omia kirkkotiloja.
Piispojen suosituksessa todetaan, että seurakunnalla on vastuu jumalanpalveluselämästä alueellaan. Tästä syystä kirkkoheran on oltava tietoinen siitä, ketkä toimittavat jumalanpalveluksia seurakunnan alueella toimivissa jumalanpalvelusyhteisöissä.
Piispat korostavat, että jumalanpalveluksen toimittajan tulee olla Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa. Jumalanpalvelus toimitetaan Kirkkokäsikirjan ja Jumalanpalveluksen oppaan mukaisesti ja saarnan on oltava luterilaisen tunnustuksen mukainen. Julistus ei saa kohdistua luterilaisen kirkon opetusta vastaan.
Yksittäistapauksissa kirkkoherra voi kutsua toisen kirkon papin jumalanpalveluksen toimittajaksi. Tällöin pappi käyttää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai oman kirkkonsa käsikirjaa.
Seurakunta sopii yhteistyöstä jumalanpalvelusyhteisön kanssa. Seurakunnan ja jumalanpalvelusyhteisön tulee laatia kirjallinen sopimus kirkon päätösten mukaisen jumalanpalveluselämän toteuttamisesta. Olennaista on, että ketään ei syrjitä sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi.
Seurakunta- tai kirkkoneuvosto hyväksyy sopimuksen, johon tulee kuulua yhteisymmärrys jumalanpalvelusyhteisön jäsentymisestä osaksi paikallisseurakunnan elämää, tilojen käytöstä, seurakunnantyöntekijöiden rooleista, taloudellisista kysymyksistä, vastuunjaosta ja keskinäisestä tiedonkulusta.
Häkkinen: Suositus pitäisi nähdä mahdollisuutena, ei kontrollin lisääntymisenä
Mikkelin piispa Seppo Häkkinen toteaa nyt julkistetusta suosituksesta, että jumalanpalvelusyhteisöjä on hyvin monenlaisia.
– On muun muassa seurakuntien yhteydessä toimivia nuorten aikuisten yhteisöjä, etnisesti tai kielellisesti muotoutuneita yhteisöjä ja herätysliikkeiden jumalanpalvelusyhteisöjä. Keskeinen asian ydin piispainkokouksen suosituksessa on, että nämä erilaiset jumalanpalvelusyhteisöt jäsentyvät nykyistä paremmin osaksi seurakuntien hengellistä elämää, Häkkinen sanoo.
Hän tarkentaa, että suositus koskee kaikkia sellaisia jumalanpalvelusyhteisöjä, jotka toimivat luterilaisen kirkon sisällä.
– Esimerkiksi Luther-säätiön jumalanpalvelusyhteisöt rajautuvat siten ulkopuolelle.
Häkkinen toivoo, että piispainkokouksen antama suositus voitaisiin nähdä seurakunnissa ja jumalanpalvelusyhteisöissä mahdollisuutena, seurakuntien elämän rikastuttamisena ja kirkollisen yhteyden vahvistumisena.
– Tätä ei pitäisi pitää herätysliikkeiden lisääntyvänä kontrollina tai joihinkin asioihin kohdistuvana uhkana seurakunnissa. Päinvastoin. Tämä on ollut pyrkimyksenä myös kirkolliskokouksen hallintovaliokunnan mietinnössä, jossa asiaa vuonna 2014 käsiteltiin. Valiokunnan mielestä erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen rooli kirkon elämässä ja niiden vaikutus kirkon yhteyden säilymiseen tuli selvittää.
Jumalanpalveluselämän monipuolistuminen on yksi tulevaisuuden seurakuntaelämän suuntaus. Tästä syystä Häkkisen mielestä on tärkeää, että erilaiset yhteisöt ja niiden palvelukset olisivat piispallisessa kaitsennassa eivätkä irtautuisi omalakiseksi toiminnaksi.
”Ketään ei syrjitä”
Piispa Häkkinen on jo aikaisemmin kantanut huolta kirkon jumalanpalveluselämän pirstoutumisesta ja todennut julkisuudessa, että ”ajatus kaikkien yhteisestä jumalanpalveluksesta on valitettavasti jo melkein kadotettu. Kehitys pitäisi kääntää kirkon ykseyden varjelemiseksi”.
Juuri Häkkinen teki kaksi vuotta sitten piispainkokoukselle aloitteen, jossa toivotaan piispainkokouksen selvittävän erilaisten jumalanpalvelusyhteisöjen merkitystä ja asemaa kirkossa.
Piispainkokous on nyt yhdessä sorvatun suosituksensa antanut. Häkkinen painottaa ja toivoo, että suositus ei nostaisi esiin yksittäisiä asioita, kuten kysymystä naispappeudesta.
Suositus ei kuitenkaan ratkaise ajoittain seurakunnissa hiertänyttä kysymystä siitä, miten seurakunnan papistoa voidaan käyttää esimerkiksi naispappeuden torjuvien jumalanpalvelusyhteisöjen tilapäistyövoimana.
Jos tällainen yhteisö vaikkapa pyytäisi paikallisseurakunnalta pappia jumalanpalvelukseen, se ei Häkkisen voi mukaan asettaa vaatimuksia esimerkiksi papin sukupuolta koskien. Mahdollisesta ”virka-avusta” päättää yksin seurakunta.
Asiassa on Häkkisen mukaan toimittava kirkon päätöksien mukaisesti. Suosituksen perusteluissa on viitattu kirkon naispappeuspäätökseen, piispainkokouksen selontekoon sekä piispojen ja herätysliikkeiden tahdonilmaisuun.
– Tämä suositus ei siis mahdollista mitään porsaanreikiä tehtyjen päätösten kiertämiseen, mutta ei myöskään ole tarkoitettu kiristystyökaluksi. Olennaista on, että seurakuntien ja jumalanpalvelusyhteisöjen yhteistyössä ketään ei syrjitä suosituksessa mainittujen syiden, siis sukupuolen, vakaumuksen tai virkanäkemyksen vuoksi, Häkkinen sanoo.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Piispa: Kirkon jumalanpalveluselämä on pirstoutunut
Ilmoita asiavirheestä