Paavo Kettunen.
– Se, että kaikki haavat avataan, ei välttämättä aina ole parantumisen edellytys.
– On itsestään selvää, että ei sielunhoidollisessa auttamisessa toisen niskaan tarvitse kaataa kaikkea mahdollista. En nimitä tällaista toimintaa valehtelemiseksi. Totuuden puhuminen voi olla myös hyvin armotonta. Totuudellisuus ja armollisuus käyvät käsi kädessä. Jeesuskin sanoi, että hän oli täynnä armoa ja totuutta, Kettunen toteaa.
– On hirveän vaikea lähteä ottamaan yksiselitteistä kantaa, joka soveltuisi kaikkiin tilanteisiin. Mutta voisi kysyä mitä se palvelee, jos itse asianomainen ja toinen ovat vereslihalla. Se, että kaikki haavat avataan, ei välttämättä aina ole parantumisen edellytys. Ei itsetarkoituksellinen kaiken penkominen vie välttämättä asiaa eteenpäin, ei sitten myöskään se, että itsetarkoituksellisesti salaillaan. On uskaliasta lähteä tuntematta kutakin tilannetta antamaan selkokielistä neuvoa, Kettunen sanoo.
Kettusen mukaan joskus voi olla parantavaa, että asioista puhutaan oikeilla nimillä kasvotusten.
– Joskus on hyvä puhua ja tunnustaa ulkopuolisille.
– Totuuteen kuuluu armollisuus sekä itselle että toisille. Armollisuus on välitetyksi tulemista, rakastamista ja siinä valossa asioiden käsittelyä. Mikä haavoittaa, mikä ei? On eri asia pohtia asiaa tältä kannalta kuin elää pelkässä salailun mentaliteetissa.
Ilmoita asiavirheestä