Lähetyshiippakunnan dekaani Juhana Pohjola erotettiin pappisvirasta vuonna 2014, koska hän toimi aktiivisesti oman piispansa nimittäneessä järjestössä. Nykyisin Lähetyshiippakunta on Pohjolan mukaan täysin oma itsenäinen kirkkonsa, joka toimii irrallaan evankelis-luterilaisesta kirkosta taloudellisesti, teologisesti ja päätöksenteoltaan.
Kun Luther-säätiö perustettiin, Juhana Pohjola oli 27-vuotias. Podcastissa yritämme ymmärtää, miksi Lähetyshiippakunnan piti perustaa oma kirkko. Luterilaiset kirkot ovat vuosien varrella pirstoutuneet pieniksi palasiksi, ja Lähetyshiippakunta on nyt jatkanut tätä luterilaista perinnettä. Podcastissa kysytään, pitääkö Pohjola kirkon pirstaloitumista ongelmana.
Juhana Pohjola sanoo ymmärtävänsä, että uuden kirkon perustaminen saattoi olla sosiologisesti valitettavaa. Toisaalta hän kertoo, ettei nähnyt sille vaihtoehtoja. Evankelis-luterilainen kirkko liberalisoitui hänen näkökulmastaan niin pitkälle, ettei hän enää nähnyt mahdollisena sen jumalanpalveluksiin osallistumista.
– Toimintamme ei ollut irti kirkosta -liike. On surullista, että ei ollut mahdollista enää jatkaa yhdessä. Toisaalta ymmärrän, että luterilaisissa liikkeissä on vitsaus, että pirstoudutaan pienemmäksi, Pohjola kertoo podcastissa.
Pohjola silti kyseenalaistaa, onko kirkon hajoaminen pienempiin yksiköihin paha asia niin kauan kuin uusia seurakuntia perustetaan ja evankeliumia viedään eteenpäin.
– Ei Euroopan tulevaisuus ole missään isoissa kansankirkoissa, vaan pienissä elävissä yhteisöissä. Mielestämme olemme edistyksellisiä. Lähetyshiippakunta edustaa tulevaisuutta, jolla ei ole verorahoja ja virkamiehiä.
Kuuntele koko Juhana Pohjolan haastattelu oheisesta Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcastista. Voit tilata ja kuunnella podcastin myös muun muassa Spotifystä ja Apple Podcasteista. Tuorein podcast kuultavissa suoraan ohessa:
Ilmoita asiavirheestä