Ristiretket antoivat meille monta kiehtovaa tarinaa, joissa seikkailevat ritarit – ja joskus myös lapset. Lisäksi ristiretkiä pidetään varsin usein syynä kristinuskon ja islamin vaikealle rinnakkaiselolle. Mutta onko asia niin yksioikoinen?
Ristiretkiaatteen voidaan katsoa alkaneeksi paavi Urbanus II:n saarnasta vuonna 1095. Urbanuksen mukaan Herran temppelistä oli tehty paholaisen istuin ja kaikkein pyhin oli häpäisty. Voimakas puhe sai kansassa niin innostuneen vastaanoton, että he huusivat kuorossa ”Deus lo volt!” eli ”Se on Jumalan tahto!”. Urbanus II myös lupasi jokaiselle taistelussa kuolleelle kristitylle ikuisen autuuden.
Innostus oli kova, mutta ihan kaikki ei mennyt sotaoppikirjojen mukaan. Esimerkiksi aivan ensimmäinen, kansan ristiretkeksi kutsuttu ristiretki vuonna 1096 päättyi lähes kaikkien osallistujien kuolemaan. Tämä saattoi olla odotettu lopputulos porukalta, jota kuvaillaan lukutaidottomaksi joukoksi epäpäteviä talonpoikia, joilla ei ollut tietoa päämäärästä ja jotka uskoivat jokaisen vastaan tulleen kaupungin olleen Jerusalem.
Ristiretkien historiaan kuuluu eräs vielä kansan ristiretkeä surkeampi tarina. Kertomuksen mukaan vuonna 1212 tapahtui lasten ristiretki, johon erään laskelman mukaan osallistui peräti 50 000 lasta.
Tarina lasten ristiretkestä on kiehtonut lukuisia taitelijoita ja tutkijoita. Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast kertoo, mistä tapauksessa oli kyse. Pääsikö kukaan lapsista lopulta pyhään maahan?
Kuuntele Kirkon ihmeellisimmät tarinat -podcast Kotimaa24-sivulta, Spotifysta tai muusta käyttämästäsi podcast-sovelluksesta.
Ilmoita asiavirheestä