Pieni valkeaksi rapattu punatiilikirkko kurkistaa tuulen vienosti keinuttamien lehtien välistä. Luonto vihreine nurmikkoineen sekä koivuineen ja havupuineen asettuu kauniisti kirkon ympärille.
Tiekirkkokierroksemme alkaa Siilinjärveltä, jossa on vuonna 1923 rakennettu ja paikallisen Peko Väänäsen suunnittelema Siilinjärven kirkko. Kirkkoa kutsutaan myös Kristuksen tulemisen kirkoksi.
Sisään astuttuaan kävijät usein heti aistivat lämpimän tunnelman.
Ulkopuolelta katsottuna Siilinjärven kirkko on yksinkertaisen kaunis rakennus. Kirkon ulkoseinää koristavat suuret valkoiset ristit, joita on sisäänkäynnin yläpuolella ja kirkkosalin seinustoilla. Ulko-ovien sisäkehyksissä on jonkin verran tummansinistä väriä, joka vihjaa kirkkosalin värimaailmasta.
Kellotornin ikkunaluukut ovat vihertävät. Niiden yläpuolella on ympyränmuotoinen koristekaiverrus vaaleanpunaisella taustalla. Kirkon takana valkoinen pinta muodostaa porrastukset kirkon ulkoseinään, aivan kuin askelmat taivaaseen.
{kuva_16c24c25-3dfd-4f5e-bc92-8932b664213a}
Siilinjärven seurakunnan suntio Markku Mäenpää luonnehtii kirkkoa poikkeuksellisen kauniiksi – ja hieman erikoiseksi.
– Kirkossa on monta särmää ja se on hyvin kuvauksellinen. Sisään astuttuaan kävijät usein heti aistivat lämpimän tunnelman.
Tunnelma kirkossa on tosiaan lämmin, kodikas, intiimi ja jollain tapaa erittäin rauhallinen. Kirkko ei ole kooltaan suuri, istumapaikkoja on 550. Värimaailma on hillityn harmaansininen ja punainen.
Toisaalta kirkko on koristeellinen. Alttarikuorin, holvin ja ikkunoiden maalaukset kiinnittävät kävijän huomion. Alttarin yläpuolelle, pyöreään ikkunaan on kuvattu voitonlippua kantava karitsa. Ikkuna on valoisa ja kirkas, kuin ikkuna toiseen todellisuuteen.
Kolmeen sivuikkunaan on maalattu Vanhan testamentin alussa kuvattuja tapahtumia. Niissä on myös maaseudulta tuttuja eläimiä kuten lehmä, hevonen, kauris, poro, karhu ja joutsen. Maalauksissa on haluttu korostaa suomalaisesta luonnosta löytyvää eläinkuntaa. Maalaukset on tehty taiteilija Bruno Tuukkasen suunnitelmien pohjalta. Sivuikkunat ovat näyttäviä ja värikkäitä. Muutamasta ikkunasta näkee kirkkoa ympäröivän kauniin luonnon.
{kuva_6593d75e-a649-40ac-a31a-a5ab71e91ef5}
Kattoholvissa koriste- ja viiniköynnökset kaareutuvat kauniisti holvin muotojen mukaan. Saarnastuolin sininen ja punainen väri osuvat ensimmäisenä silmään, kunnes vierailija voi siirtyä lähemmäksi saarnastuolia tutkimaan tarkemmin, millaista kuvastoa symboleineen siitä löytyy.
Kirkossa on paljon tutkittavaa, ihmeteltävää ja nähtävää. Se on visuaalisesti vaikuttava, ja tilaa on myös omille tulkinnoille.
Siilinjärven seurakunnan tiedottajan Sini-Marja Kuusipalon mukaan kirkkoa voi jossain määrin luonnehtia kuvakirkoksi.
– Tulijan kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota kuvien kokonaisuuteen. Kuvat tulevat näin pienessä kirkossa hyvin lähelle kokijaansa. Lisäksi kirkon värimaailma pysäyttää erityisellä tavalla, Kuusipalo kertoo.
Mäenpää haluaa näyttää vielä kirkon kuoriosaa.
– Kuoriosan kolmiulotteisuus tuo tärkeimmän tunteen. Sen, että tullaan Jumalan kasvojen eteen. Sen voi jopa tuntea, kun tässä yksin hetken istuu hiljaa.
{kuva_093bbbc3-e17e-471f-9cb6-e409b53fcf0b}
Kesäisin kirkossa käy niin muualle muuttaneita siilinjärveläisiä kuin ohikulkumatkalaisia. Jotkut tulevat paikalle vain hiljentymään. Kävijöistä ei pidetä tarkkaa lukua, ja heidän määränsä vaihtelee päivästä riippuen.
Tyylisuunnaltaan se edustaa uusgotiikkaa ja maalaisgotiikkaa, jota täällä Savossa sanotaan nikkarityyliksi.
Seuraavaksi jatkamme matkaa reilu kolmekymmentä kilometriä pohjoiseen kohti Lapinlahtea. Lapinlahden kirkkoa ei tarvitse kauaa etsiä, sillä sen huomaa uniikin ulkonäkönsä ja kokonsa puolesta jo hyvän matkan päästä.
Keltaruskea puukirkko seisoo pienen mäen päällä mahtavana pitäjän vartijana. Tornin kärki risteineen osoittaa korkealle kohti taivasta. Liljan muotoisia ristejä voi havaita tornin keskivaiheilla ja osa tornin ikkunoista on myös ristinmuotoisia.
{kuva_67c8bfc0-411a-4be9-8664-aacd5fb18034}
Tätä kirkkoa ei voi kuin ihastella ja hämmästellä. Siinä on todella näyttäviä ja runsaita yksityiskohtia. Lukuisat erimuotoiset ja kokoiset ikkunaruudut vangitsevat katseen. Vuonna 1880 valmistunut arkkitehti Frans Sjöströmin suunnittelema kirkko on hyvin moniulotteinen, aivan kuin taideteos.
– Kirkko on ollut oikein tykätty. Tästä voi puhua länsitornillisena pitkäkirkkona, ja tyylisuunnaltaan se edustaa uusgotiikkaa ja maalaisgotiikkaa, jota täällä Savossa sanotaan nikkarityyliksi, Lapinlahden seurakunnan seurakuntamestari Sami Kokkonen kertoo.
– Ymmärtääkseni nikkarityyli on sitä, että se voi alkuun näyttää pelkistetyltä, mutta sitten alkaa löytyä paljon pientä puusepän kädenjälkeä.
{kuva_19ffd06c-e8a6-4c34-8133-a85006cb6dec}
Lapinlahden kirkko rakennettiin, sillä edellinen oli liian pieni. Paikkakunnan kokoon nähden kirkolla on kokoa. Lapinlahdella asuu vajaa 9 700 henkeä, joka tarkoittaa, että kirkkoon mahtuisi samanaikaisesti kymmenesosa lapinlahtelaisista.
– Vanhassa kirkossa oli vain 400 istumapaikkaa, eivätkä kaikki halukkaat edes kunnolla mahtuneet sinne. Aikoinaan tässä nykyisessä kirkossa on ollut peräti 1 200 istumapaikkaa. Sillä varmistettiin, että nyt kirkkoon varmasti mahtuu. Muutos- ja remontointitöiden seurauksena siinä on nykyisellään reilu 900 istumapaikkaa, Kokkonen jatkaa.
Siitä, miksi nykyisestä kirkosta on haluttu rakentaa niin näyttävän näköinen, ei ole tietoa.
{kuva_808c6237-a6b6-4f3c-92f3-37614ea29f0c}
Sisältä kirkko on vaalea ja avara. Lukuisista ikkunaruuduista tulvii sisään valoa. Myös hillitty beige ja siniharmaa värimaailma tekevät kirkosta valoisan. Alttaritauluun katsomalla voi palata Kirkastusvuoren tapahtumiin. Siinä opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes ovat kumartuneet Jeesuksen jalkoihin.
Tämä kirkko myös kuulostaa ja tuoksuu kirkolta. Vanha puu tuoksuu orastavasti nenässä ja kirkon suuresta koosta johtuen ääni kaikuu erityisellä tavalla.
– Täällä näkyy tätä nikkarityyliä, kun aletaan katsoa pilareiden yläkohtia ja muita tukirakenteita. Aivan mahtavista jykevistä hirsistä tehty, Kokkonen selittää kertoessaan Lapinlahden kirkon sisäpuolelta löytyvistä yksityiskohdista ja elementeistä.
{kuva_5cb1440b-3c92-4c6f-a2db-dec942edb3b8}
Askeleemme tömähtelevät ja narskuvat kirkon puurapuissa, kun siirrymme kohti yläkertaa. Yläparvien takana on ylöspäin jatkuva kuutionmuotoinen tila. Kirkon yläparvelta on muutenkin komeat näkymät alakertaan. Penkkirivien päästä löytyy siihen kaiverrettuja ristejä. On jännittävää, miten kirkon yksityiskohtia ja arkkitehtuuria tutkii ihan eri tavalla kuin muuten kirkon tilaisuuksissa käymällä.
Lapinlahden kirkossa on myös kirkkomuseo. Siellä on monenlaista vanhaa esineistöä kuten saarnastuoleja, kynttiläkruunuja, vanhoja kirkonpenkkejä ja kirjoja. Ne ovat pala konkreettista ja käsin kosketeltavaa historiaa. Esineistöön liittyy paljon tarinoita ja varmasti kertomattomiakin sellaisia.
{kuva_135fe146-4c22-4473-8a6e-2843adb1232e}
Kirkkoon ja sen historiaan tutustuessa voi vain kuvitella, mitä kirkossa on ajan saatossa tapahtunut, millaisia keskusteluja siellä on satoja vuosia sitten käyty ja mitä kaikkea museossa olevat esineet ovat nähneet. Kirkossa olleessaan voi siis hyvin tehdä aikamatkan menneeseen.
Pääsääntöisesti Lapinlahden tiekirkossa käy ohiajavia ja paikkakunnalla muutoin vierailevia lomalaisia sekä linja-autoretken Lapinlahdelle tilanneita. Viime kesänä tiekirkkokävijöitä oli noin 450.
– Toki kävijöitä voisi olla enemmänkin, sillä mielellämme tällaista kirkkoa esittelemme kaikille kiinnostuneille, Kokkonen kertoo.
– Tiekirkot tarjoavat mahdollisuuden vähän erilaiseen taukoon. Samalla voi hiljentyä, kokea rauhaa, pyhyyttä ja kauneutta. Ehkä tiekirkossa käymällä voi saada myös siunauksen omaan reppuunsa ja jatkaa matkaansa hyvin mielin.
Lattia narisee allamme astuessamme peremmälle kirkkosaliin.
Jatkamme matkaa edelleen pohjoiseen, kohti Iisalmea. Sieltä meidän pitäisi löytää vuonna 1779 valmistunut rakennusmestari Simon Silvénin rakennuttama ja Ruotsin kuninkaan kustavilaista tyyliä edustava Kustaa Aadolfin puukirkko. Se on samalla Pohjois-Savon alueen vanhin kirkkorakennus. Pian löydämmekin kolmen kilometrin päästä Iisalmen keskustasta pienen ristinmuotoon rakennetun kirkon.
Keltaisen kirkon julkisivusta silmiin pistävät ensimmäisenä kirkon seinästä ulkonevat valkoiset puupylväät. Kirkon tornin katto on pitkä ja kapea. Kirkon takana on vanha tapuli, jonka seinälaattaan on kirjattu alueen aikaisempien kirkkojen sijainteja.
{kuva_9c277398-95db-466c-9b6a-3902b5c9862d}
Kirkon vieressä on Vanha hautausmaa. Toinen toistaan hienommat monen muotoiset hautakivet koristeineen ja uniikkeine yksityiskohtineen ihastuttavat vierailijaa. Kesällä hautausmaalla järjestetään muutama opastettu kierros. Kierroksella saa tietää enemmän tänne haudatuista merkkihenkilöistä ja hautakivien symboliikasta.
Hautausmaalla on paljon vanhoja komeita puita, joiden on annettu vapaasti kasvaa. Jotkut puut ovat ehkä tarkoituksella istutettu reunustamaan joitakin hautoja. Osa haudoista on kohti Iisalmea reunustavaa Porovettä. Hautausmaalla saisi vierähtämään tovin jos toisenkin.
{kuva_2a80ecf7-c26a-4460-937b-20337898d29c}
Aina kirkon ulkopuoli ei kerro mitään siitä, miltä kirkon sisäpuolella näyttää, joten yllätys voi olla melkoinen astuessa kirkkoon. Kustaa Aadolfin kirkko ei ole sisältä ollenkaan niin vaatimaton, kuin miltä ulkoapäin näyttää. Kirkossa on 1 200 paikkaa ja peräti kolme lehteriä. Sakastin erikoisuutena ovat aikaisempien kirkkoherrojen muotokuvat. Vierailija pääsee kohtaamaan eri aikoina vaikuttaneet kirkkoherrat silmästä silmään.
Lattia narisee allamme astuessamme peremmälle kirkkosaliin. Kirkkosalin värimaailmaa hallitsevat pastellinsininen ja valkoinen. Sali on valoisa ja sen värit pehmeitä ja lämpimiä.
Sali näyttää muutenkin juhlavalta. Kauniisti koristellut pylväät kirkossa luovat omalta osaltaan majesteetillista tuntua. Pylväille löytyy selitys kirkon uusklassisesta rakennustyylistä, jonka tunnuspiirteenä ovat antiikista tutut pylväsjärjestelmät. Myös viininpunainen alttarikaide ja lattiamatto tuovat ylevyyttä saliin.
{kuva_deda22e3-979c-4efe-b4fb-d5cc424fc5f7}
Kullanvärisiä yksityiskohtia on esimerkiksi kirkon metallisessa kuoriaidassa mutta myös muualla kirkossa. Messinkiset kattokruunut ovat melko matalalla, ja niitä voisi melkein koskettaa. Taidokkaasti veistetyssä saarnastuolissa on paljon pikkutarkkoja yksityiskohtia. Saarnastuolin katosta löytyy aurinko ja sen huipulla on uhrikaritsa.
Kirkon lehtereiden kaiteissa ja kattofriiseissä ympäri kirkkoa kulkevat vanhat maalaukset kiinnittävät huomion. Kattofriisistä löytyy kristillistä symboliikkaa ja kirkon lehterikaiteissa on opetuslapsista sekä Raamatun tapahtumista kertovia kuvia.
– Ennen vanhaan kuvat olivat tärkeitä opetuksen välineitä, koska lukutaito ei ollut tuolloin niin yleistä, kirkko-oppaana toimiva Tommi Hämäläinen osaa kertoa.
{kuva_9604d78b-5480-4a92-baf5-3d93f557cc10}
Hämäläinen sanoo itsekin löytävänsä kirkosta aina jotain uutta, vaikka toimii jo kolmatta kesää kirkko-oppaana.
– Esimerkiksi kattofriiseistä havaitsee koko ajan uutta, mitä ei ole aiemmin lainkaan huomannut.
Kustaa Aadolfin kirkosta löytyy Lapinlahden kirkon tapaan kirkkomuseo, jossa kävijä voi tutustua kirkon kannalta historiallisesti merkittävään esineistöön ja asiakirjoihin. Museon keskellä on sen vanhin esine, ensimmäisen kirkon kirkonkello 1620-luvulta. Voi vain kuvitella, kuinka sen juhlava kumina on kutsunut kirkkoon monia entisaikojen ihmisiä.
{kuva_b299f8e7-a18b-40fc-b48a-ddbfee2ff301}
Viime kesänä Kustaa Aadolfin kirkossa kävi vajaa tuhat kirkkovierasta, sitä edellisenä hieman vähemmän.
– Kyllä täällä käy väkeä ihan ympäri Suomea ja maailmaa. Joillakin on jokavuotinen perinne käydä täällä esimerkiksi kotiseutuvierailun yhteydessä. Toivotaan että tänäkin kesänä käy paljon kävijöitä, Hämäläinen toteaa.
Kuvat: Jukka Granström
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.