Populismin nousu on lisännyt politiikan uskonnollisuutta

Poliittinen retoriikka on kehittynyt yhä enemmän uskonnollisen puheen suuntaan, sanoo populismintutkija Laura Parkkinen Turun yliopistosta. -Jos esimerkiksi Sdp:n puoluesihteerin Mikael Jungnerin rakkauspuheet irrotettaisiin poliittisesta kehyksestä, hän kuulostaisi pastorilta, Parkkinen sanoo.

Ulkomailta Parkkinen nostaa esimerkiksi Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn ja Italian pääministerin Silvio Berlusconin, jotka korostavat tunnustuksellisuuttaan. Parkkisen mukaan esimerkiksi Berlusconin puheita tutkittaessa on havaittu, että hän poimii kielikuvansa Raamatusta ja kilpaurheilusta.

-Termiä ”management by God” on käytetty sekä Sarkozyn että Berlusconin johtamistavan yhteydessä. Kyseessä on amerikkalaisesta yrityskulttuurista peräisin oleva trendi, jossa harrastetaan esimerkiksi näkyvää rukoilua ja haetaan tsemppi uskonnosta, Parkkinen sanoo.

Yrityskulttuurin lisäksi politiikan uskonnollisuus muistuttaa Parkkisen mukaan tosi-tv:tä.  Poliitikot nostavat esille persoonaansa ja ideologioiden sijasta korostetaan tunteita ja henkilökohtaisia asioita.

-Jos esimerkiksi Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vetoaa Jumalaan, se menee perinteisen demari-ideologian ulkopuolelle. Ideologian sijaan on saatu tunteet, joilla luodaan identiteettiä ja yhteisöllisyyttä. Kun ideologialla ei ole enää samaa arvoa ja kansa ei erota puolueita toisistaan, yhteisöllisyyttä luodaan muun muassa uskonnollisuudella.

Parkkisen mukaan uskonnollisuus on poliitikoille hyödyllistä, koska se tuo poliitikolle lisää luotettavuutta.

-Esimerkiksi Ranskan presidentin katolisuus lisää hänen henkilökulttiaan, Parkkinen sanoo.

Suomessa, jossa poliitikkojen uskonnollisuus on pitkään ollut taustalla, uskonnollista puhetta voi nykyisin odottaa kuulevansa liki keneltä tahansa. Julkisuudessa on puhunut uskostaan puheenjohtaja Urpilaisen lisäksi ainakin kokoomuksen Sauli Niinistö ja Marja Tiura. Myös vihreiden Tuija Brax on nostanut esiin vakaumustaan.

Poliittisissa puheissa uskonnollisuus on Parkkisen mukaan usein kvasiuskonnollisuutta. Siihen ei sisälly suoria viittauksia minkään tietyn uskonnon oppeihin tai jumalaan.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliYle: Hautausmaiden omistussuhteissa epäselvyyksiä
Seuraava artikkeliEero Huovinen puolustaa tapakristillisyyttä

Ei näytettäviä viestejä