Presidentti Mauno Koivisto (25.11.1923–12.5.2017) on kuollut. Hän kuoli perjantai-iltana Helsingissä Meilahden sairaalassa. Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias. Hän oli presidenttinä 1982–1994. Pääministerinä Koivisto oli vuosina 1968–1970 ja 1979–1982.
”Olemme menettäneet maamme historiaan suuresti vaikuttaneen henkilön, sotaveteraanin ja isänmaan ystävän, joka luotsasi kansakuntaa varmalla kädellä vaikean laman läpi Euroopan unionin jäseneksi. Presidentti Koivisto oli ainutlaatuinen yhdistelmä talouden ja ulkopolitiikan asiantuntijaa. Hänen Venäjä-tuntemuksensa haki vertaistaan. Symboliikkaa liittyy siihenkin, että Koivisto kuoli Snellmanin päivänä, suomalaisuuden päivänä”, luonnehtii Koivistoa antamassaan lausunnossa pääministeri Juha Sipilä.
Sipilän mukaan Mauno Koivisto antoi mallin sille, mitä suomalaisuus on parhaimmillaan.
”Koivisto noudatti läpi elämänsä uskonnollisen työläiskotinsa hyveitä. Hän eli vaatimattomasti ja karttoi suuria eleitä sekä yksityiselämässä että virkatehtävien hoidossa”, kirjoittaa Helsingin Sanomissa
Unto Hämäläinen.
Kotimaan seuraavassa numerossa (18.5.) on laaja artikkeli Suomen presidenttien kirkkosuhteesta. Ville Jalovaaran kirjoittamassa artikkelissa presidentti Mauno Koiviston uskonnollisesta taustasta kerrotaan seuraavaa:
”Urho Kekkosen seuraajan Mauno Koiviston isä Juho Koivisto oli saanut uskonnollisen herätyksen työskennellessään merimiehenä. Lapset saivat ankaran uskonnollisen kasvatuksen, jossa oli vaikutteita adventisteilta, metodisteilta, baptisteilta ja Jehovan todistajilta. Mauno Koivisto koki kodin uskonnollisuuden ahdistavana, mutta sodan ajan kaukopartiomiehenä hän sai turvaa uskonnosta.”
Jalovaraa muistuttaa, että kun Koivisto keväällä 1982 valittiin kansansuosikkina presidentiksi, hänestä yritettiin vaalitaistelun aikana maalata kuvaa kirkon yhteiskunnallista asemaa uhkaavana sosialistina.
”Suuria muutoksia kirkon ja valtion suhteisiin ei Koiviston kaudella tullut, vaikka erityisesti toisella kaudellaan hän korosti usein haastatteluissa valmiuttaan luopua tarpeettomana pitämästään piispannimitysoikeudesta. Koivisto saattoi julkisesti väitellä kirkon johdon kanssa pakolaispolitiikasta ja piikitellä piispoja kaksinaismoraalista. Taustalla oli kuitenkin Koiviston arvostava asenne itse kristinuskoa kohtaan”, Jalovaara kirjoittaa.
Mauno Koiviston presidenttikauteen osui myös katolisen kirkon päämiehen ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen Suomeen tekemä vierailu, kun paavi Johannes Paavali II kävi kesällä 1989 Suomessa.
*
Namibiassa Windhoekissa Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksessa oleva arkkipiispa Kari Mäkinen kommentoi Facebook-sivullaan Koiviston poismenoa.
”Presidentti Mauno Koiviston kuolema koskettaa hänen läheisiään ja kaikkia suomalaisia. Hänen persoonansa ja työnsä on jättänyt vahvan jäljen koko suomalaiseen yhteiskuntaan. On syytä kiittää kaikesta siitä hyvästä, mitä hänen elämänsä ja elämäntyönsä on meille antanut. – Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään. Anna ikuisen valosi loistaa hänelle”, Mäkinen kirjoittaa.
Täydennetty klo 10.24 Mäkisen osuudella.
Kuva: Matti Karppinen
Ilmoita asiavirheestä