Turun yliopiston hallinto-oikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitää kirkon lainsäätämismenettelyä reliikkinä. Viljasen mukaan se sopii huonosti demokraattiseen lainsäätämismenettelyyn ja on ongelmallinen myös kirkon autonomian ja uskonnollisten yhteisöjen yhdenvertaisen kohtelun kannalta.
– Eduskunnan säätämän kirkkolain ja kirkon itsensä hyväksymän kirkkojärjestyksen välistä rajanvetoa tulisi tarkistaa supistamalla kirkkolain alaa ja siirtämällä asioita kirkkolaista kirkkojärjestykseen eli kirkon omaan päätösvaltaan. En näe erilliselle kirkkolain säätämisjärjestykselle enää perusteita pitkällä tähtäimellä.
Viljanen kommentoi Kotimaa24:lle tutkimusprofessori Heikki Hiilamon kirkon hallintoa kritisoivaa kirjoitusta.
– Hiilamon käsitykseen, että kirkon hallintoa olisi uudistettava, on sinänsä helppo yhtyä. Kirkon hallinto on erittäin monimutkainen ja ulkopuoliselle vaikeasti avautuva. Hallinnossa on myös paljon vanhoja jäänteitä, joita olisi syytä tarkastella uudelleen, sanoo Viljanen.
Hän mainitsee esimerkeiksi muun muassa kirkolliskokouksen kokoonpanon sekä arkkipiispan ja piispojen valintamenettelyn.
Viljasen mukaan hallinnon uudistamisen lähtökohdaksi ei kuitenkaan voida suoraan ottaa mallia valtionhallinnosta. Esimerkiksi vallanjakoperiaate ei hänen mukaansa välittömästi ole siirrettävissä kirkon sisälle.
– Kirkko on uskonnollinen yhteisö, jonka toimintaa määrittävät kirkon tunnustukselliset lähtökohdat. Kirkon toimintaa on vaikea palauttaa lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa koskevaan jaotteluun. Demokratiaperiaatetta sen sijaan voitaisiin hyvin vahvistaa kirkon sisällä, Viljanen sanoo.
Lue myös: Kirkkoon saatava yleinen äänioikeus
Ilmoita asiavirheestä