Uskonnonopetus ei nykyisellään palvele yhteiskunnan tarpeita, sanoo Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi. Hän kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehden mielipideosastolla, että uskonnonopetuksen pirstaleinen toteuttaminen antaa koulun arjessa oudon signaalin erilaisuuden kohtaamisesta.
”Vaalitaan puhdasoppisuutta – lapsia suojellaan siltä, että he joutuisivat luokkayhteisöissään aktiivisesti kohtaamaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia katsomuksia ja uskontoja”, Kallioniemi sanoo.
”Meillä on tällä hetkellä hyväksytty kolmentoista eri uskonnon mukainen opetussuunnitelma. Pääkaupunkiseudulla on kouluja, joissa opetetaan kuutta tai seitsemää eri uskontoa. Lapset siis hajotetaan opetuksessa osa-ryhmiin”, hän kirjoittaa.
Kallioniemi arvostelee kirjoituksessaan kirkkohallituksen kansliapäällikön Jukka Keskitalon ja kouluasiain sihteerin Tuula Vinkon Kirkko ja kaupunki -lehdessä esittämää ajatusta uskonnonopetuksesta arvokasvatuksena. Hänen mukaansa näkökulma perustuu vanhentuneeseen näkemykseen monokulttuurisesta yhteiskunnasta, jossa uskonnonopetuksen halutaan luovan koululle yhteistä arvopohjaa.
Kallioniemen mukaan kouluun tarvitaan oppilaille yhteistä uutta katsomusainetta: uskonto- ja elämänkatsomustietoa.
”Luterilaisen kirkon tulisi olla proaktiivinen ja edesauttaa katsomusaineiden merkityksen kasvua kouluopetuksessa ottamalla vakavasti opetusministeriön tuntijakopäätökseen perustuva viesti: kouluissa opetetaan lapsia elämään globaalissa moniarvoisessa maailmassa ja painotetaan arvokasvastusta lisäämällä yhteiskuntaopin opetusta draaman keinoin. Samalla uskonnonopetusta vähennetään”, hän kirjoittaa.
Kirkko ja kaupunki -lehti on luettavissa myös internetissä.
Ilmoita asiavirheestä