Professori Veli-Matti Kärkkäinen Espoon synodaalikokouksessa: Miten olisi radikaali keskitie kohti pelastusta?

Veli-Matti Kärkkäinen promovoidaan Itä-Suomen yliopiston kunniatohtoriksi Joensuussa. Kuva: Kotimaan kuva-arkisto

Tiistaina Lohjalla kokoontuneessa Espoon hiippakunnan synodaalikokouksessa luennoi myös Kalifornian Fullerin teologisen seminaarin systemaattisen teologian professori Veli-Matti Kärkkäinen.

Kärkkäinen puhui synodaalikokouksien yleisteeman ”Pelastus” mukaisesti aiheenaan ”Pelastus – Mihin menemme?”.

Luennossaan Kärkkäinen hahmotteli sitä, miten pelastus on teologiassa perinteisesti ymmärretty ja miten sitä voitaisiin tänä päivänä teologisesti tarkastella.

Kärkkäinen lähti liikkeelle kysymyksestä: Minne menemme? Pelastuksen suuntaviivat – ojasta allikkoon vai radikaalia keskitietä?

Esityksessä pääasioita kuvattiin iskulausepareilla: Mihin pelastutaan? – Taivaaseen! Mistä pelastutaan? – Synnistä ja tuomiosta! Miten pelastutaan? – Ristin kautta! Ja mikä pelastaa? – Usko Kristukseen!

Luento koostui pitkälti vastauksien hahmottamisesta näihin kysymyksiin ikään kuin traditionaalisen teesin, modernin antiteesin ja ”radikaalin keskitien” synteesin kautta.

Sekularismia seuraa jälkisekularismi

Kärkkäinen viittasi lähtökohdissaan kulttuuris-uskonnolliseen muutokseen. Ennen uskonto oli osa elämää. Ihmiset kantoivat syyllisyydentuntoa ja tuomion tuntoa. Pelastusta ajateltiin yksilön kannalta ja tuonpuoleisessa.

Nykyisin taas Kärkkäisen mukaan uskonto on erillään muusta elämästä ja ihmisen kysymyksiä ovat pikemminkin mielekkyys, kelpaavuus, yhteisö, maailma ja tämänpuoleinen.

Nykyisessä ”jälkimaailmassa” uskonnollisuus ei ole minnekään hävinnyt. Kärkkäisen mukaan traditionaaliset ja konservatiiviset arvot voimistuvat, mistä seuraavat kulttuurisodat ja kahtia jakautunut kirkko.

Toisaalta länsimaissa lisääntyvät sekularismi ja välinpitämättömyys – sekä myös ”jälkisekularismi”, joka ei irtaannukaan uskonnosta, vaikka uskoo toisin.

Syntiinlankeemuskertomus onkin ”tosi myytti”

Mistä pelastutaan? Synnistä. Mitä erityisesti siihen tulee, Kärkkäinen viittasi amerikkalaisen Reinhold Niebuhrin toteamukseen, jonka mukaan ”perisynti on ainoa empiirisesti todettavissa oleva kristillinen opinkappale”.

Perinteisesti syntiinlankeemus on ymmärretty kirkoissa ”kirjaimellisesti” ja yksilökeskeisesti. ”Moderni” vaihtoehto on Kärkkäisen mukaan taas se, että Genesiksen 3. lukua pidetään vain myyttinä ja pääpaino on eettis-moraalisessa kehittymisessä.

Mutta radikaali keskitie voisikin Kärkkäisen mukaan asiassa olla, että syntiinlankeemuskertomus on ”tosi myytti”. Asian ymmärtämisessä tarvitaan hänen mukaansa myös historiallis-kriittistä hermeneutiikkaa sekä luonnontieteitä ja evoluutioteoriaa. Radikaali keskitie puhuu sekä yksilöllisestä että yhteisöllisestä synnistä, hengellisestä ja maallisesta synnistä.

Luterilaisuus on vierastanut eskatologiaa

Pelastus tapahtuu tietysti ristin kautta. Radikaali keskitie yksilökeskeisyyden ja modernien vaihtoehtojen välissä voisi Kärkkäisen mukaan olla, että koko Jeesuksen ”historia” on pelastavaa ja voimaannuttavaa.

”Taivas” on nykyteologialle Kärkkäisen mukaan hankala asia. Esimerkiksi laaja saksalainen teologinen tietosanakirjasarja Theologische Realenzyklopädie ei hänen mukaansa tunne koko asiaa ainakaan hakusanana.

Tradionaalisesti taivas voi olla liian ”hengellinen”, nykyteologiassa taas liian ”maallinen”. Radikaali keskitie on asiassa jatkuvuuden ja epäjatkuvuuden dynamiikassa. Taivaan olisi Kärkkäisen mukaan muun muassa oltava tarpeeksi ”uusi” ollakseen kiinnostava ja tarpeeksi ”vanha” salliakseen ylösnousemusruumiin.

Luterilaisessa teologiassa on Kärkkäisen mukaan ollut varauksellista, vierastavaa asennetta eskatologiaan. Mutta sitä ei kuitenkaan pidä Kärkkäisen mielestä teologiassa ohittaa. Se merkitsisi esimerkiksi Jumalan kuvaksi luodun ihmisen jumalakaipuun sivuuttamista, ”maailmoja syleilevän toivon” kutistamista yksilön hartauden harjoittamiseksi ja ”hurskaan mielikuvituksen” vaientamista.

Radikaali keskitie viimeisissä tapahtumissa voisi Kärkkäisen mukaan olla ”eskatologista pelastuksen toivoa”. Se merkitsee sosiaalista vastuuta, ympäristöstä ja tämän päivän velvollisuuksista huolehtimista. Se toivo varjelee yksipuolisesta vain tähän maailmaan satsaamisesta.

Toivo Jumalan valtakunnan tulemisesta alkaa Kärkkäisen mukaan jo maan päällä – ja täydellistyy vasta iankaikkisuudessa.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliSeurakunta­vaaleissa ehdokkaita on vähemmän kuin neljä vuotta sitten ja he ovat aiempaa vanhempia
Seuraava artikkeliPääkirjoitus: Kirjat pelastavat maailmaa – Putininkin olisi kannattanut lukea

Ei näytettäviä viestejä