Tietokirjailija Katleena Kortesuo sanoo, että olemme länsimaissa pitkälti siirtyneet tunteiden aikakauteen. Lähes kaikkea toimintaamme yksityisestä julkiseen peilataan yksilöllisten tunteiden kautta.
Uudessa Tunteet tapissa -kirjassaan Kortesuo kuvaa siirtymistä yhteiskuntaan, jossa monelta osin on taannuttu murrosikäisen käyttäytymisen tasolle.
– Tätä aikaahan leimaa se, että ihmiset eivät halua enää ottaa vastuuta tekemisistään. Syy nähdään aina jossakin muussa; opettajassa, pomossa tai yhteiskunnan rakenteissa.
Ilmiön juuria tietokirjailija hakee 1980–90-luvuilta, jolloin minäkeskeisyys alkoi voimalla puskea läpi. Elettiin kasvun ja hedonismin aikaa.
– Hollantilais-amerikkalainen tutkijaryhmä on havainnut, että juuri 1980-luvulla aloimme käyttää enemmän minä-pronominia ja tunnesanoja. Samalla luovuimme me-pronominista ja järkisanoista.
Kehityskulun on viimeistellyt sosiaalinen media. Siellä kaikki tapahtuu minun ja erityisesti kuvieni ympärillä.
– Some suosii entistäkin nopeampaa toimintaa ja vahvoja fiiliksiä. Tykkäyksiä on saatava nopeasti. Kierre pahenee ja kaikki ruokkii toisiaan. Vajotaan yhä syvemmälle puberteetin syövereihin.
Kortesuo liittyi someen vuonna 2008 ja on aikaisemmin ollut sen voimakaskin puolestapuhuja. Myöhemmin hänen kantansa on muuttunut.
– Syynä tähän ovat algoritmit, jotka valikoivat sen, mitä sisältöä meille näytetään. Algoritmit syöttävät sinulle sitä, mitä luulet tarvitsevasi.
Tietokirjailijan mielestä some on erityisesti lapsille ja nuorille hyvin vahingollinen paikka. Tiukkoja toimenpiteitä tarvittaisiin.
– Vanhempien pitäisi uskaltaa laittaa lastensa kännyköihin ruutuaikarajoitukset. Kouluissa kännykät tulisi ottaa pois koulutuntien ajaksi.
Puberteetin aikakautta leimaa Kortesuon mukaan se, että epämiellyttäviä tunteita ei siedetä enää juuri lainkaan.
KORTESUO NÄKEE suuria vaaroja siinä, jos elämää eletään lyhytjänteisesti tunteiden ajamana. Pitkän tähtäimen suunnitelmat eivät ole enää muotia, vaan fiiliksellä mennään.
– Agraariyhteiskunnassa jo ravinnon saaminenkin piti suunnitella vuodeksi tästä eteenpäin. Nyt kaupat ovat avoinna läpi vuorokauden ja ruoka-annoksia voi tilata suoraan kotiin.
Kortesuo uskoo eräänlaisen luonnonvalintaan. Jos ihminen on todella lyhytjänteinen ja vastuuton, niin hänelle itselleen käy usein köpelösti.
– Pitkäjänteinen suunnittelu kannattaa. On arvokkaampaa elämää, jos kantaa vastuutaan, eikä vain itsekeskeisesti elä tässä ajassa miettien sitä, mitä kivaa ostaisi seuraavaksi.
Puberteetin aikakautta leimaa Kortesuon mukaan se, että epämiellyttäviä tunteita ei siedetä enää juuri lainkaan. Ei ymmärretä, että ihmisyyteen kuuluu myös syyllisyys, ahdistus, pelko, suru ja epävarmuus.
– Tavallinen stressi mielletään traumaksi ja murheet mielenterveyden häiriöksi. Ja aina pitäisi olla joku keino, jolla päästäisiin pikaisesti eroon ikävistä tunhteista.
Kortesuo huomauttaa, että aurinko ei tunnu auringolta, jos ei välillä olisi myös varjoja.
– Minusta emme saa tavoitella helppoa elämää. Se ei saa olla yksilön, eikä yhteiskunnankaan tavoite. Pitää olla tarvittaessa myös sinnikkyyttä tehdä tylsiä asioita.
Kortesuo täsmentää, että hän ei suinkaan kaipaa kenellekään elämää, joka olisi silkkaa kitumista.
– Meidän pitäisi kuitenkin oppia näkemään vaivaa ja sietämään edes hiukan vaikeuksia. Sillä tavalla meistä tulee parempia ihmisiä.
Omien tunteiden tunnistaminen ja kriittinen arvioiminen on Katleena Kortesuon mukaan lääke siihen, että ei muutu tunteiden sinne ja tänne heittelemäksi ajopuuksi.
– Voisi aloittaa vaikkapa siitä, että käy läpi omat some-postauksensa viimeisen vuoden ajalta. Millaista kieltä käytän ja millaista ilmapiiriä luon ympärilhleni?
Ei poliitikkoja tai muita päättäjiä kuulu fanittaa.
TUNTEET TAPISSA -kirjassaan Katleena Kortesuo antaa ripitystä myös suomalaiselle politiikalle. Emme ole vielä vajonneet USA:n poliittisen farssin tasolle, mutta eipä paljoa puutu.
Kortesuota harmittaa muun muassa henkilökultti, joka on somen vauhdittamana rantautunut politiikkaamme.
Hän nostaa esimerkkeinä esille muun muassa sometaituri Sanna Mariniin liittyvän lähes kritiikittömän palvonnan ja Jussi Halla-ahon kannattajiltaan saaman ”Mestari”-nimityksen.
– Erilaiset henkilökultit kuuluvat puberteetin aikakauteen. Silloinhan fanitetaan innolla laulajia ja urheilijoita. Mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä ottamaan tällaiseen etäisyyttä.
Kortesuo huomauttaa, että vallan palvominen on ylipäätään hyvin vaarallista.
– Ei poliitikkoja tai muita päättäjiä kuulu fanittaa. Vallankäyttäjiin on hyvä ottaa hiukan etäisyyttä ja seurata tarkkaan sitä, mitä he ovat oikein tekemässä.
Mitä sitten olisi tehtävissä, jossa Suomen perinteisesti varsin asiapitoinen politiikka ei muuttuisi tunnepohjaiseksi fiilistelyksi ja pahimmillaan toisille raivoamiseksi?
Kortesuo pitäytyisi hyväksi havaitussa monipuoluejärjestelmässä ja varoisi erilaisten blokkien muodostamista kuin ruttoa. Sen hän näkee entisestään lisäävän polarisaatiota.
– Yhteiskunnassa pitää tietysti olla erimielisyyttä. Sen pitää olla kuitenkin monisakaraista, eikä kaksinapaista.
Kortesuota pelottavat eri puolilla ilmenevät vihanpurkaukset joko sanoin tai jopa teoin.
– Joka porukkaan mahtuu jonkin verran niitä, joilla on taipumusta aggressiivisuuteen. Oman väen tulee pitää tämä joukko tiukasti kurissa. Onneksi Suomessa on ainakin toistaiseksi laajasti tuomittu erilainen poliittinen väkivalta.
Kortesuon mukaan hänen kaltaisensa ateistit saattavat kokea, että uskonnot ovat tunnepuolen turhuu.
ARVOJEN KOROSTAMINEN on nykyajalle tyypillistä. Niihin vetoamalla voidaan kätevästi perustella hyvin monenlaisia ratkaisuja.
Katleena Kortesuo arvioi tunteiden vallan johtavan kaleidoskooppimaiseen vaihteluun, jossa jokainen uusi kuvio määrittelee päivän arvot.
– Kun jokaisen oma tunne on tärkein mittari, eikä väärien ihmisten tunteilla ole mitään väliä, silloin voidaan kaataa myös niiden väärien ihmisten pyhät.
Tietokirjailija antaisi yhteiskunnassa erilaisten arvojen vaikuttaa rauhanomaisesti rinnakkain. Tämä koskee myös uskonnonharjoitusta.
– Uskonnoilla on mustat puolensa ja synkät vaiheensa historiassa, mutta ne ovat silti säilyhneet evoluution virrassa. Niille on ollut tarvetta, koska ihmiset ovat aina kaivanneet vastauksia suuriin kysymyksiin.
Kortesuon mukaan hänen kaltaisensa ateistit saattavat kokea, että uskonnot ovat tunnepuolen turhuutta. Kuitenkin niillä on rationaaliset syyt olla olemassa.
– Kannatan vahvasti luterilaisia perusarvoja; tasa-arvoa ja työn merkitystä. Tähtäin ei ole minussa ja tässä hetkessä, vaan pidemmällä ja yhteisessä hyvässä.
Kortesuo on seurannut evankelis-luterilaisen kirkon viime vuosikymmenten kehitystä kahtalaisin mielin. Toisaalta hän on hyvin tyytyväinen monenlaisen vapaamielisyyden lisääntymiseen.
– Kaikessa ei kuitenkaan pitäisi muuttua. Minusta jokaisella seurakunnalla pitäisi olla oikeus toimia omalla tavallaan. Jos joku niistä haluaa toimia hyvin konservatiivisesti, niin siitä vaan.
Kuka?
Katleena Kortesuo
tietokirjailija ja yrittäjä
Koulutus: FM ja MBA
Työ: kirjoitan tietokirjoja ja koulutan ihmisiä puhumaan, esiintymään ja kirjoittamaan.
Kiinnostaa: Olen politiikka-addikti, harrastan partiota, keskiaikaa ja Naisten Valmiusliiton vapaaehtoistoimintaa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä