Kirkon perheneuvonta täytti tänä vuonna 80 vuotta. Syntymäpäivää on vietetty kiitollisina ja samalla huolestuneina. Perheneuvonnalla on vahva tuki kokonaiskirkon tasolla annetuissa julkilausumissa, joita edeltää laaja mielipiteiden vaihto. Tästä huolimatta paikallistasolla perheneuvontaa ei aina tunnisteta kirkon omaksi työksi. Perheneuvontaa tekemällä kirkko asettuu ihmissuhteiden ja elämän ydinkysymysten kanssa kamppailevien ihmisten rinnalle. Useilla paikkakunnilla työn jatkuminen onkin haluttu varmistaa.
Perheneuvonta on yksi sodan jälkeen syntyneistä kirkon työmuodoista. Sodan jälkeen monien oli vaikea jatkaa arkea. Apua haettiin papeilta, jotka olivat pelänneet ja rukoilleet samojen pommituksien keskellä kuin muutkin. Yksi heistä oli nuori pappi Matti Joensuu. Hänestä tuli perheneuvontatyön pitkäaikainen kehittäjä ensin Tampereella, sitten Helsingissä ja koko maassa. Myöhemmin hänet kutsuttiin Kirkkojen maailmanneuvostoon rakentamaan perheitä tukevaa työtä maailmanlaajuisesti.
Vuonna 2022 kirkon perheneuvonnassa kävi 17 000 yksittäistä asiakasta. Kaikkiaan asiakaskäyntejä oli yli 56 000. Riippuen paikkakunnasta Perheasiain neuvottelukeskuksissa tarjotaan yksityisten keskustelujen lisäksi hoidollisia ryhmiä, parisuhdekursseja tai lakisääteistä perheasioiden sovittelua yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa. Perheneuvojat antavat myös työnohjauksia ja kouluttavat muita perheiden kanssa toimivia ammattilaisia. He tekevät podcasteja ja kirjoittavat blogeja. Entistä useammin työskennellään maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa.
Osalla kirkon Perheasiain neuvottelukeskuksista on ollut taloudellinen yhteistyösopimus hyvinvointialueen kanssa. Nyt hyvinvointialueet ovat irtisanoneet sopimuksia. Taloudellisen tilanteen tiukentumisen myötä seurakunnat ovat joutuneet periaatteellisen kysymyksen eteen: jatkuuko kirkon perheneuvonta omalla paikkakunnalla? Perheneuvonnan tulevaisuuden pohtiminen on kirkon tulevaisuuden pohdintaa. Puheenvuoroni keskittyy teologisiin perusteluihin, joita tarvitaan kirkolliseen päätöksentekoon.
Rakastamista on pidetty tärkeänä, mutta on vallinnut hämmennys siitä, miten se liittyy uskomiseen.
RAAMATUN KERTOMUS laupiaasta samarialaisesta on ollut kirkon itseymmärryksen kannalta keskeinen narratiivi. Kertomuksessa laupias samarialainen auttaa pahoinpitelyn kohteeksi joutunutta tuntematonta ihmistä. Ajattelen hänen esimerkkinsä kohdistuvan paitsi meihin kaikkiin yksilöinä myös kirkkoon yhteisönä. Jaana Hallamaa tarkastelee artikkelissa Kunnollisuuden moraalista aikuiseen lähimmäisenrakkauteen (2017), miten kertomus on ymmärretty kirkon historian kuluessa.
Hallamaa osoittaa, että kertomus on saanut kirkossa tärkeän sijansa, mutta usein radikaali lähimmäisen rakastamisen vaatimus on peittynyt oppirakennelmien alle. Näin käy silloin, kun pelastuskysymys sivuuttaa lähimmäisen hyvän etsimisen. Kun lähimmäisen rakastaminen tulkitaan pelastuksen kannalta ehdottomaksi – mutta inhimillisesti katsottuna mahdottomaksi – vaatimukseksi, lähimmäisenrakkauden vaatimuksen ensisijainen tehtävä onkin osoittaa ihmisen tarvitsevan Pelastajaa. Tällaisen päättelyketjun tuloksena todellisen lähimmäisen hätä muuttuu sivuseikaksi.
Skandinaavisessa luterilaisuudessa lähimmäisen rakastamisen vaatimukseen on päädytty myös niin kutsuttuun luonnonoikeuden perinteeseen nojautuen. Tämän perinteen mukaan moraali on järjellä käsitettävää, yleispätevää ja kaikkien tavoitettavissa. Matteuksen evankeliumista (7:12) löytyvä Jeesuksen opetuksiin pohjautuva kultainen sääntö on keskeinen ohjenuora: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.”
Kirkossa henkilökohtaiseen pelastukseen keskittyminen on korostunut toisinaan siinä määrin, että lähimmäisen rakastamisesta on tullut pelastumisen tai sen pohtimisen väline. Toisaalta luonnonoikeudellisen tradition käyttäminen teologisena periaatteena on saattanut johtaa uskomisen ja rakastamisen jyrkkään erottamiseen toisistaan. Rakastamista on pidetty tärkeänä, mutta on vallinnut hämmennys siitä, miten se liittyy uskomiseen.
Maarit Hytönen kirjoittaa tutkimuksessaan Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset, että 1970-luvun alkupuolella käytiin kilpailua kirkon sosiaalieettisen ja pelastuskristillisen tehtävän kesken. Vuonna 2003 valmistuneessa tutkimuksessaan Hytönen arvioi ristiriidan jatkavan olemassaoloaan uudenlaisten kysymyksenasetteluiden muodossa. Olen taipuvainen ajattelemaan, että näin on edelleen, vaikka rintamalinjat ovat sirpaleiset. Millä tavalla kirkossa vaikuttavat erilaiset teologiat voisivat löytää toisensa?
Perheneuvontaa jatkava kirkko ei käperry itseensä.
KARI KOPPERI ja Risto Saarinen kuvaavat laajassa tutkimuksessaan Läsnäoleva Kristus (2022), miten Tuomo Mannermaan ja hänen oppilaidensa työn tuloksena kirkko sai käyttöönsä kokonaisvaltaisen teologisen aatteen. Heidän mukaansa Mannermaan koulun muotoilema teologinen ajattelutapa auttoi toiminnallista kirkkoa kiinnittymään takaisin teologisiin perusteisiin luopumatta yhteiskunnallisiin muutoksiin vastaamisesta. Se tarjosi kolmannen vaihtoehdon keskustelussa, jossa asettuivat vastakkain toimintamuotojen avulla kirkon työtä hahmottava teologia ja uskon jumalallisia ehtoja korostava ajattelu.
Tuomo Mannermaan tutkiessa Lutherin teologiaa, keskiöön asettui Jumala ja rakkaus. Kirjoissa In ipsa fide Christus adest (1979) ja Kaksi rakkautta (1983) hän esittelee keskeisimmät ajatuksensa. Kristukseen kohdistuva usko on samalla Kristuksen reaalista läsnäoloa uskovassa. Osallisuus Jumalan rakkaudesta alkaa määritellä myös suhdetta lähimmäiseen. Mannermaan ja hänen seuraajiensa ajattelutavassa uskominen ja rakastaminen liittyvät yhteen – ja rakkaus kuuluu kirkon ominaisrakenteeseen.
Olen viitannut Laupiaan samarialaisen kertomukseen, luonnonoikeuden perinteeseen ja Mannermaan kouluun. Näkökulmat kertovat itselleni välttämättömyydestä toteuttaa lähimmäisenrakkautta kirkon toiminnassa. Lähimmäisenrakkauden vaatimusta ei tule palsamoida oppirakennelmien sisään. Tällöin vaarana on marginalisoida todellinen lähimmäinen ja hänen hätänsä. Lähimmäisenrakkautta ei tule myöskään kokonaan erottaa opista. Tällöin vaarana on unohtaa, mikä kirkkoa kuljettaa kohti ihmistä – Jumalan lahjoittava rakkaus.
Kuka on lähimmäiseni, keitä tulee rakastaa? Vanhan testamentin profeetat antoivat äänen sorretuille ja Jeesus kulki halveksittujen kanssa. Ollakseen kirkko, yhteisön on tehtävä itsestään lähimmäinen heille, jotka tänä päivänä joutuvat eri tavoin pahoinpidellyiksi tai marginalisoiduiksi. Tämän kirkko voi tehdä työmuotojensa kautta. Matti Joensuu ei kysynyt, kuka on lähimmäiseni, vaan teki itsestään lähimmäisen traumatisoituneille ja muista syistä keskusteluapua tarvitseville yksilöille ja pareille. Diakonia- ja sielunhoitotyön kentällä perheneuvonta kantaa oleellista vastuuta kirkon rakastamisen työstä.
MILLAISTA KIRKKOA ja yhteiskuntaa olemme rakentamassa? Mikäli kirkko tunnistaa ja tunnustaa oman identiteettinsä ytimeen aidosti kuuluvat universaalit tavoitteet, kirkko voi olla yhtä aikaa profeetallinen ääni ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa yhteistyöhön hakeutuva kumppani. Perheneuvontaa jatkava kirkko ei käperry itseensä, vaan ottaa vastuuta ympäristöstään yhteiskunnallisilla mittareillakin mitattuna merkittävällä tavalla. Yhteistyö monenlaisten toimijoiden – myös hyvinvointialueiden – kanssa voi jatkua ja vahvistua. Kirkon itseymmärryksestä nousevalla rakkauden työllä, joka tavoittaa myös kirkkoon kuulumattomat, on moniarvoisessa yhteiskunnassa yhteiskuntarauhaa vahvistava merkitys.
Kirjoittaja on perheneuvoja Tampereelta.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä