Miten kertoa kirkosta vieraantuneelle, muttei kuitenkaan uskontoallergiselle kaupunkilaiselle pääsiäisestä? Ristin verisyys ja krusifiksi eivät välttämättä avaudu, mutta pääsiäismunista ja pupuista lähteminen tuntuisi epärehelliseltä.
Tätä ongelmaa on Kirkon tiedotuskeskuksessa pohdittu viime kuukausina kuumeisesti. Pääsiäinen on yksi viestinnän painopisteistä, mutta mysteeristä kertominen ymmärrettävällä tavalla on hankalaa.
Ratkaisu ongelmaan löytyi Korson seurakunnasta. Lapsityönohjaaja Lea Heikkilä oli aikoinaan pohtinut samaa ongelmaa pienten lasten kohdalla ja ratkaissut sen jalkojen pesulla. Pääsiäisen ihme tuli lasten kanssa todeksi lämpimässä vedessä ja kosketuksessa.
– Miksei sama toimisi aikuisten kanssa, Kimmo Saares kysyy. Hän on pappi ja Kirkon tiedotuskeskuksen ohjelmapäällikkö.
Niinpä Kirkon tiedotuskeskus perustaa hiljaisella viikolla Pappien pesulan yhteistyössä Bassoradion kanssa. Helsingin keskustan Torikortteliin perustetaan viikoksi tila, jossa on jatkuvasti läsnä kaksi pappia valmiina pesemään kävijöiden jalat.
Hieman vastaavaa on luvassa myös muualla Suomessa. Saareksen mukaan jalkojen pesu ylipäänsä on luterilaisessa kirkossa nousussa: jalkoja pestään joissain kirkoissa kiirastorstain messun yhteydessä ja myös rippikoulussa tapa on yleistynyt.
Espoossa järjestetään hieman Pappien pesulaa vastaava tempaus kiirastorstaina. Siellä papit pesevät kaupunkilaisten jalkoja iltapäivällä kauppakeskus Lippulaivassa.
Symbolisesta todelliseen pesuun
Jalkojen peseminen perustuu Jeesuksen esimerkkiin: ennen vangituksi tulemistaan Jeesus pesi kaikkien opetuslasten jalat. Traditio on elänyt ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa pari tuhatta vuotta.
Siitä on tullut kuitenkin lähinnä symbolinen ele, jossa pappi lorauttaa vettä valmiiksi pestyille jaloille. Kimmo Saares vertaa sitä ehtoolliseen: yhteinen ateria on ateria enää symbolisesti.
– Se on hieno sellaisenaan, symbolitasolla, mutta vahvimmin olen ehtoollisen kokenut silloin kun ehtoollisleipänä on juuri ennen ehtoollista yhdessä leivottu leipä, Saares sanoo.
Paavi Franciscus mullisti katolisen kirkon jalkojen pesun. Aikaisemmin paavit olivat perinteisesti pesseet kardinaalien puhtaat ja hyvin hoidetut jalat, mutta Franciscus vietti messun nuorisovankilassa Roomassa. Hän pesi messun yhteydessä 16 vangin jalat. Kaksi heistä oli naisia, joista toinen muslimi.
– Hän toi tradition takaisin juurilleen.
Pappien pesulassa jalat pestään ihan oikeasti. Saareksen mielestä kaikki syyt tulla pesettämään jalkansa ovat yhtä hyviä, haluaa ihminen sitten hetken hengähdystauon, huvittavan kokemuksen, hartaan hetken tai yksinkertaisesti puhtaat jalat.
– Jeesus pesi jalat sellaiselta, joka kielsi hänet, sellaiselta, joka petti hänet, ja sellaiselta, joka epäili. Jos Jeesus toimi näin, niin emme kai mekään ryhdy ovella kysymään motiivia.
Pappeja pesulaan on etsitty Facebookin kautta ja yhteistyössä pääkaupunkiseudun seurakuntien kanssa. Saares huomauttaa, että jalkojen peseminen edellyttää mukana olevilta papeilta heittäytymistä.
– Tilanne ei ole sellainen, jossa julistetaan, saarnataan tai käännytetään. Alistumme kohtaamiselle ja katsomme, miten se meitä muuttaa. Parhaassa tapauksessa jättää sekä pesijään että pestävään muistijäljen, joka voi olla harras, erikoinen, outo, jännittävä tai hauska.
– Jotkut ovat kysyneet, että mikä on tämän syvempi teologia. Olen vastannut, että se muodostuu siinä kohtaamisessa.
Kuva: Minerva Seppälä
Ilmoita asiavirheestä