Seurakuntien lastenohjaajien eettiset ohjeet on tiivistetty sympaattisesti seitsemäksi kohdaksi. Kirkon lastenohjaajat ry:n puheenjohtaja Merja Forsman valottaa uuden työkauden alkaessa Kotimaa Pron lukijoille, mitä kukin kohta juuri tässä ajassa, yhteiskunnallisessa ja kirkollisessa tilanteessa merkitsee. Forsman työskentelee lastenohjaajana Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymässä.
1. Vaali aarretta
– Jokainen lapsi on ainutlaatuinen, jokainen lapsuus ainutkertainen
– Ole herkkä lapsen kehitystasolle ja elämäntilanteelle
”Olen nyt tehnyt 16 vuotta lastenohjaajan töitä ja mielestäni suunta on ollut koko ajan myönteinen. Yhä enemmän seurakunnan kerhoissakin huomioidaan lasten yksilöllisyys ja perheiden erityistarpeet. Työkauden alkaessa tehdään suunnitelmia henkilöstön kesken, mutta nekin saatetaan loppuun vasta kun nähdään uudet lapsiryhmät. Lapset saavat osallistua toiminnan suunnitteluun ja vanhempien kanssa keskustellaan vanhempainvarteissa. Lastenohjaajat ovat vanhempien kasvatuskumppaneita.”
2. Puhu enkelin kielin
– Kuuntele, puhu, ota lapsi todesta
– Puhu lapsen puolesta, suojele häntä aikuisten maailmassa
”Lapsivaikutusten arviointi sitoo nyt seurakunnan päättäjiä kaikessa päätöksenteossa. Tämä on todella hieno juttu ja me lastenohjaajat muistutamme päättäjiä asiasta aina tarpeen mukaan. Lasten puolustamista on myös se, että teemme lastensuojeluilmoituksen, jos meille syntyy huolta lapsen hyvinvoinnista. Pienimpien puolesta ovat parhaita puhumaan usein he, jotka heidän kanssaan jatkuvasti työskentelevät.”
3. Ojenna turvallinen käsi
– Välitä, rohkaise, anna luottamusta elämään
– Ole turvallinen, näytä rajat, opeta oikein tekemistä
”Kannustus on valtavan tärkeä asia. Pyrimme löytämään jokaisesta lapsesta ja perheestä myönteisiä ja rohkaisevia asioita, vaikka elämäntilanne olisi vaikea tai lapsella olisi isojakin erityishaasteita. Tuemme vanhempia sekä asettamaan rajoja että kehumaan ja kiittämään lapsiaan. Kerhosta hakiessa vanhemmalle ei koskaan saa antaa pelkkää negatiivista palautetta.”
4. Avaa lämmin syli
– Hyväksy, lohduta, rakasta
”Maailmassa on pahojakin aikuisia ja on oltava tarkka siinä, miten lasta koskettaa. Samalla on äärimmäisen tärkeää muistaa, että lasta ei voi koskaan pitää liikaa sylissä. Syli rauhoittaa ja voimaannuttaa sekä lasta että aikuista. Jokainen ihminen tarvitsee myös halauksia.”
5. Säilytä perusarvot
– Tee kristinuskon perusasiat tutuiksi ja kristillinen elämänkäsitys näkyväksi
”Seurakunnan työntekijät saavat näyttää kristilliset perusarvonsa avoimesti. Opetamme lapsille vanhoja tuttuja virsiä ja käymme heidän kanssaan läpi kirkkovuoden tapahtumia. Näin perinteet tulevat tutuiksi. Toivon, että kerholaisille jäisi mieleen esimerkiksi se, miksi pääsiäistä vietetään. Lisäksi toiminnassamme näkyy arjen kristillisyys, se miten kohtelemme toisiamme ja puhumme toisillemme. ”
6. Huolehdi jaksamisesta
– Pidä huoli omasta sielustasi
– Tue ja kannusta työtoveriasi
”Seurakuntien jäsenmäärät ja sitä myötä verotulot vähenevät ja joka paikassa etsitään säästöjä. Lastenohjaajat ovat huolissaan työmäärien ja ryhmäkokojen suurenemisesta. Näiden paineiden alla omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on työntekijöille ensiarvoisen tärkeää.
Uuden toimintakauden alussa on hyvä työporukan keskenkin pohtia, mikä auttaa ketäkin jaksamaan ja nollaamaan päätään. Lastenohjaajat tekevät luovaa kutsumustyötä ja ideoita saattaa syntyä milloin vain. Työaikojen noudattaminen on kuitenkin tärkeää, jotta ei pala loppuun. Lisäksi on hyvä olla omia harrastuksia. Myös työnohjaus on arvokas apu jaksamiselle. Esimiehille on syytä kertoa ajoissa, jos joku asia työssä painaa mieltä tai työtä on liikaa.”
7. Luota juuriin
– Kasteopetus on kaiken perusta
– Armo kuuluu kaikille
”On helpottavaa tietää, että toimintamme pohja ja perusta pysyy aina samana kaikista muutoksista huolimatta. Meidän tehtävämme on kaikissa tilanteissa huolehtia kasteopetuksesta ja kohdata ihmiset Jumalan luomina, arvokkaina yksilöinä. Kirkon töissä palvellaan aina ihmisiä.”
Lue myös asiakirja: Vahvat juuret, kantavat siivet. Kirkon lastenohjaajan ammatilliset arvot ja etiikka.
Kuva: Merja Forsmanin kotialbumi.
Ilmoita asiavirheestä