Pielisensuun seurakunnassa Joensuussa 14.1. kotikäynnillä ollutta diakoniatyöntekijää puukotettiin. Kirkkohallituksessa diakoniatyöstä vastaava johtaja Kalle Kuusimäki sanoo järkyttyneensä kuultuaan puukotuksesta.
– Kotikäynnit ovat kuitenkin niin olennainen osa diakoniatyötä.
Kuusimäki toteaa, että väkivallan uhasta ja peloista huolimatta kirkon on tehtävä diakoniatyötä.
Miten Joensuussa tapahtunut puukotus vaikuttaa työn suunnitteluun?
– Vielä tarkemmin on mietittävä, kenen luokse mennään ja mennäänkö esimerkiksi yksin. Kyllä seurakunnissa on myös mietittävä vapaaehtoisten työntekijöiden, vaikkapa Yhteisvastuukerääjien turvallisuutta. Kirkon tasolla pitää myös edelleen kiinnittää huomiota turvallisuuteen. Nämä asiat eivät koske vain diakoniatyöntekijöitä. Myös esimerkiksi suntioita koulutetaan tällaisiin tilanteisiin. Kouluttamista tarvitaan edelleen lisää.
Kuusimäki ei usko, että Joensuun puukotus lisää väkivaltaa. Hän pitää sitä yksittäistapauksena.
Liitto toivotti voimia ja jaksamista
Selvitysten valossa diakonin työ ei ole turvallista – päinvastoin. Diakoniabarometri 2013 osoittaa, että peräti 18,7 prosenttia diakoniatyöntekijöistä on itse joutunut asiakasväkivallan kohteeksi. Henkistä väkivaltaa asiakkailta on kokenut jopa 59,1 prosenttia. Luvut koskevat yhden vuoden aikana tehtyä työtä.
Puukotus sen sijaan on erittäin harvinaista.
– Luojan kiitos, huokaa Diakoniatyöntekijöiden Liiton asiamies Tiina Laine.
Diakoniatyöntekijöiden Liitto toivotti 15.1. tiedotteessaan Pielisensuun seurakunnan diakoniatyölle voimia ja jaksamista 14.1. tapahtuneesta asiakasväkivaltatilanteesta toipumiseksi. Samalla se vaatii työnantajilta toimia työturvallisuuden parantamiseksi.
– Työnantajan velvollisuus on arvioida vaarat ja miettiä yhdessä työntekijöiden kanssa, mitä toimenpiteitä tehdään, jotta työntekijällä olisi turvallista. Työnantaja on aina vastuussa. Työntekijöitten velvollisuus on toimia annettujen ohjeitten mukaisesti. Ajattelen niin, että työntekijä ei ole koskaan syyllinen väkivaltaan, vaan syyllinen on aina väkivallan tekijä, Laine sanoo.
– Jos parikymmentä prosenttia diakoniatyöntekijöistä on kokenut asiakasvaltaa, se vaatii työnantajalta vakavia toimenpiteitä turvallisuuden parantamiseksi. Se aika on kerta kaikkiaan ohi, että mennään luottamuksen varassa, hän jatkaa.
Riski on aina olemassa
Laine muistuttaa, että Joensuun tapauksessa kyse oli kokeneesta ammattityöntekijästä, joka oli käyttänyt harkintaa, arvioinut tilannetta etukäteen ja siitä huolimatta kävi miten kävi.
– Jos on kriminaalipuolen työntekijä ja kun diakoniatyössä ylipäätään työskennellään epävakaiden asiakkaiden kanssa, riski on aina olemassa – sitä ei poista mikään. Mutta kun seurakunnissa on myös lisääntynyt ammattitaidottomien työntekijöiden palkkaaminen diakoniatyöntekijöiden sijaisiksi, sellainen pitäisi lopettaa heti. On palkattava ammattilaisia.
Diakoniatyöntekijöiden peruskoulutukseen kuuluu turvallisuuskoulutus. Laine muistuttaa, että seurakunnissa pitää päivittää osaamista.
Turvallisuuskoulutus kuuluu myös työhön perehdyttämiseen, esimerkiksi se millaiset käytännöt on asiakkaan vastaanottotilanteessa. Pitää olla selvät ohjeet, jos jotain sattuu, esimerkiksi mitkä ovat turvasanat. Käytäntöjä pitää harjoitella.
Laineella ei ole tarkkaa käsitystä, kuinka hyvin näihin varaudutaan seurakunnissa.
– Diakoniatyöntekijöiden suljetulla Facebook-sivuilla on nyt keskusteltu ja olen huomannut, että monissa seurakunnissa vaarat on tunnistettu. Tiedän myös seurakuntia, joissa työntekijät ovat kertoneet huolensa vastaanottotilan turvallisuudesta, mutta asiaan ei ole puututtu. Työntekijän selän takana pitäisi aina olla poistumistie. On ensiarvoisen tärkeätä, ettei ole mitään, jolla asiakas voi heittää tai pistää. Yleisohje uhkaavissa tilanteissa on rauhallinen puhuminen ja välitön poistuminen, sankaria ei tarvitse leikkiä.
Tilanne hyvä mutta puutteita on silti
Asiantuntija Sami Puumala vastaa kirkkohallituksessa kriminaalityöhön liittyvistä asioista. Hän veti syyskuussa Jyväskylässä Diakoniatyöntekijöiden päivillä työturvallisuuskoulutusta. Siihen osallistui noin parisataa työntekijää.
– Kysyin tilaisuudessa, miten diakoniatyöntekijöiden työturvallisuus huomioitu. Valtaosa työntekijöistä nosti käden sen merkiksi, että turvallisuus on heidän seurakunnissaan huomioitu. Esimerkiksi työhuonejärjestelyissä oli vielä joitakin seurakuntia, joissa asioissa oli parantamista.
– Näytti siltä, että enemmistön kohdalla työhuoneissa ja kotikäynneillä ennakoidaan työturvallisuutta, esimerkiksi kotikäynneille ei mennä yksin. Seurakunnissa on myös yhteistyötä poliisin kanssa, seurakunnat voivat pyytää poliisilta turvallisuusarvioita. Olisi eduksi, että ympäri Suomen olisi hiippakunnalliset ohjeistukset, kuinka työjärjestelyt omassa työhuoneessa ja kotikäynneillä on huomioitava.
Diakoniatyöntekijöiden on huomioitava työssään myös vaitiolovelvollisuus. Jos esimerkiksi haluaa ottaa suntion mukaan kotikäynnille, diakoniatyön asiakkaalta on kysyttävä, sopiiko tämä hänelle.
Kirkkohallitus on laatinut yleiset seurakuntatoiminnan turvallisuusohjeet vuonna 2007. Puumala muistuttaa, että jokaisella seurakunnalla pitäisi olla työnantajan johdolla laadittu turvallisuusohjeistus.
Onko jokaisella tällainen?
– Ei varmaankaan ole kaikilla seurakunnalla sellaista. Diakoniatyöntekijöiden päivien osallistujista osa myönsi, ettei ole laadittu turvallisuusohjeistusta seurakuntatasolla. Pieni vähemmistö myönsi myös, ettei ole huomioitu poistumismahdollisuutta työtilasta.
Jyväskylän seurakunnan mallia turvallisuusjärjestelyistä esiteltiin Diakoniatyöntekijöiden päivillä hyvänä esimerkkinä.
KOOTTUA TIETOA TYÖTURVALLISUUDESTA:
Diakoniabarometri ja diakoniatyöntekijöiden kokema väkivalta
Kuopion seurakuntien turvallisuusohjeet, muun muassa kotikäyntityö
Jyväskylän Diakoniapäivien luentomateriaalia, Väkivalta ja työturvallisuus
Onko töissä turvallista? -artikkeli Kirkon Nuorisotyöntekijöiden Liiton nettisivuilta
Kirkkohallitus, seurakuntatoiminnan turvallisuusohjeet 2007
Diakoniatyöntekijöiden Liiton työturvallisuuteen liittyvä sivusto ohjeineen
Ilmoita asiavirheestä