Emerituspiispa Eero Huovinen käsittelee tuoreessa teoksessaan Saarna? (WSOY 2015) saarnan merkitystä ja sen aseman muutoksia. Huovinen uskoo, että saarnaaminen on nykyään vaikeampaa kuin aiemmin. Tästä innostuen Kotimaa Pro kysyi neljältä papilta, mitä mieltä he ovat saarnan asemasta ennen ja nyt sekä minkälainen on heidän oma historiansa saarnaajana.
Seinäjoen seurakunnan kappalainen Merja Lampila myöntää saarnaamisen muuttuneen haastavammaksi nykyään.
– Varmaan se on vaikeampaa. Aikaisemmin kirkon rooli oli selkeämpi ja kirkkoa kuunneltiin. Kirkon sanomalla oli auktoriteettia. Toisaalta, jos ajattelen, että minun pitäisi mennä historiassa nyt saarnaamaan vaikka 1900-luvun alkupuolelle, niin en haluaisi olla siinä roolissa. Silloin on esimerkiksi ihmisten uskontilasta saatettu antaa julkisessa saarnassa arvioita. On julistettu, kuka on hyvä ja kuka huono.
Lampila on toiminut pappina 25 vuotta. Samaan historianäkemykseen hänen kanssaan yhtyy myös seitsemän vuotta pappina ollut Haukiputaan seurakunnan pastori Jari Flink.
– Saarna on ennen ollut tietyssä mielessä ankarampi kuin nykyaikana. On lueteltu nimeltä seurakuntalaisten syntejä, julkista tuomitsemista on ollut enemmän ja ihmisiä on peloteltu viimeisellä tuomiolla. Semmoinen pelottelu on jäänyt nyt vähemmälle, ja saarnassa on korostunut opetuksellisuus.
Flink ei suoraan koe, että saarnaaminen olisi muutoksen myötä vaikeutunut.
Saarnaamiset tavat ja kuulijakunnan maailmankuvat ovat monipuolistuneet
Kallaveden seurakuntapastori Petteri Hämäläinen sekä Lammin seurakunnan pastori Sari Järä ovat huomanneet, että saarnaamisen tavat ovat muuttuneet monipuolisemmiksi.
– Nykyään voidaan saarnata muutenkin kuin puhumalla. Saarnaa voidaan elävöittää esimerkiksi musiikin tai näytelmien avulla. Saarna ei ole vain monotonista ääntä, myös mielekkääseen sanomisen tapaan panostetaan, kommentoi vajaan kymmenvuotisen pappisuran tehnyt Hämäläinen.
Kahdeksan vuotta papin virassa palvelleen Sari Järän mukaan saarnojen kuulijakunnan käsitykset uskosta ja elämästä ovat monipuolistuneet.
– Aikaisemmin ajatus opista ja kristillisyydestä on ollut yhtenäisempää. Luulen, että nykyään kirkossa käyvällä luterilaisella saattaa kristillisyyteen sekoittua vähän muunlaisiakin uskonnollisia piirteitä, Järä pohtii.
– Ylipäätään moniarvoistuminen on vaikuttanut siihen, että ihmiset kuuntelevat penkissä saarnoja kriittisemmin. Siinä mielessä veikkaan, että saarnaaminen on muuttunut haastavammaksi.
Oma elämänkaari tuo saarnaan uutta
Pappisuransa aikana jokainen haastateltava koki myös oman saarnaamisensa muuttuneen jollain tavoin.
– Alussa saarnoissani oli enemmän sellaista teologista pohdintaa, tuli käytettyä vaikeita sanoja ja haettua asiantuntijuutta. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän haluan laskeutua saarnan kanssa arkeen ja ihmisten kysymyksiin, muistelee Merja Lampila.
Lampila miettii, että hänen saarnojensa muutokseen ovat vaikuttaneet niin oman kokemuksen karttuminen kuin ympäristötekijätkin. Elämänkokemusten tuoman muutoksen on huomannut myös Sari Järä.
– Kyllä oman elämän kaari tuo uutta saarnoihin ja syventääkin niitä sitten.
Järä kokee myös kirjoittavansa nykyään parempia saarnoja kuin ennen. Saman huomion on tehnyt myös Jari Flink.
– Ammatillisen kokemuksen ja kasvaneen raamatuntuntemuksen myötä saarnaamisen taitoni on parantunut. Saarnani ovat muuttuneet valtavasti. Aiheethan löytyvät aina evankeliumikirjasta, joten ne ovat sinänsä pysyneet samana, Flink toteaa.
Petteri Hämäläinen taas huomaa oman saarnaamisensa muuttuneen varmemmaksi kymmenen vuoden uran aikana. Vuosi sitten Hämäläinen joutui pitämään saarnan ilman papereita, koska tulostin ei toiminut. Tästä muutoin hyvin valmistellusta saarnasta tuli kehuja normaalia enemmän.
– Sitä on tullut rohkeammaksi. Aina ei tarvitse olla pitkää kommentaarien selvittelyä taustalla, ja silti pystyn tekemään saarnan. Kyllähän saarna on aina Pyhän Hengen työtä meissä. Ei se omissa käsissä ole.
Mikä on saarnan asema?
Saarnan asemaa kuulijakunnassa ja ympäristössään haastateltavat pitävät yleisöstä riippuvaisena mutta eri tavoin.
– Hyvällä saarnaajalla on Raamattu toisessa kädessä ja sanomalehti toisessa, kertoo Petteri Hämäläinen hänelle opetetusta saarnaamisperiaatteesta.
Saarnan merkitystä yhteiskunnallisessa keskustelussa kaikki haastatellut pitävät kuitenkin pienehkönä, sikäli kun kyseessä on esimerkiksi tavallisen papin pitämä sunnuntaisaarna kirkon aktiivikävijöille.
– Eettis-moraalisissa asioissa saarnalla voi olla merkitystä. Jos ajatellaan esimerkiksi, miten meidän tulisi suhtautua aktuaalisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin kuten pakolaisuuteen, niin kyllähän sillä on merkitystä, miten kirkko moraalisen vastuunsa kantaa, Lampila kommentoi.
– Ennen kaikkea saarna on uskon vahvistamista varten. Mutta kyllä kuulijan pitää myös ymmärtää saarnan yhteys tähän päivään, ja siinä pitää olla yhtymäkohtia kuulijan omaan elämään. Ei saarna voi olla jossain muissa sfääreissä missä kuulijan elämä on, toteaa Hämäläinen.
Jari Flinkin mukaan saarnan merkitys riippuu kuitenkin ensisijaisesti kuulijan vakaumuksesta.
– Jos ihminen ei usko Jeesukseen ja Jumalaan, niin eihän saarna silloin ole välttämättä muuta kuin puhe. Jos taas ihminen uskoo, ja jos hän on saanut saarnan kautta vaikka hengellisiä kokemuksia, niin silloinhan saarnan merkitys on täysin eri.
Saarnaaja on Kristuksen asialla
Papit pohtivat myös, kenen asialla saarnaaja on.
– Kristuksen asialla, on se peruslähtökohta, toteaa Flink ykskantaan.
Jumalan, Kristuksen ja evankeliumin asiaa puoltavat myös muut haastateltavat.
– Kyllä ilman muuta pitäisi olla niin, että saarnaaja ei puhu ensisijaisesti omaa asiaansa, vaan nimenomaan evankeliumin asiaa, toteaa Sari Järä.
Merja Lampila nostaa esiin myös lähimmäisenrakkauden teeman.
– Saarnaajan tulisi myös pitää kaikkein heikoimmalla olevan puolia. Onhan se meidän vastauksemme Jumalan rakkauteen.
Miten saarna valmistuu?
Saarna ei synny hetkessä. Useimmiten saarnaa valmistellaan eri tavoin ja monena päivänä jumalanpalvelusta edeltävällä viikolla.
Jari Flink kertoo aloittavansa valmistelun lukemalla evankeliumitekstiä tai kuuntelemalla sitä äänitteenä useana päivänä ennen saarnaamista. Myös kommentaarien tutkiminen ja tekstin äärellä rukoilu on hänelle tärkeää. Saarna valmistuu pikkuhiljaa.
– Kun on lukenut ja rukoillut, niin usein saarna tulee sitten lauantaina kirjoitettua.
Petteri Hämäläinen pitää kommentaareja ja evankeliumitekstiä tärkeänä saarnan rakennusaineena, mutta toteaa, että hänen omalla kohdallaan saarnan valmistus lähtee usein arkisista kokemuksista, joita voi yhdistää tekstiin. Tekstiä tulee kypsyteltyä joskus useiden päivien ajan, esimerkiksi lenkkeilyn lomassa.
Myös Sari Järä miettii saarnaa valmistaessaan, kuinka voisi yhdistää evankeliumitekstin käsittelyyn tuoreita, ajankohtaisia näkökulmia.
– Mielelläni aina yhdistän saarnaan tätä päivää. Miten teksti voisi liittyä ihmisen elämän todellisuuteen, elämän ongelmiin tai joihinkin yhteiskunnallisiinkin kysymyksiin? Miten voisin ottaa tekstiin tarttumapintaa myös tästä ajasta?
Merja Lampilan mukaan saarnan valmistusprosessi vaihtelee aiheen mukaan. Hän kertoo tekevänsä eksegeettistä analyysiä evankeliumitekstiin vain harvoin, vaikka pitää sitäkin näkökulmaa tärkeänä. Hän pyrkii mieluummin löytämään tekstin punaisen langan.
– Yritän löytää sellaisen näkökulman, joka voisi heittää ihmisille kysymyksiä, ja he voisivat itse pohtia, mitä tämä tarkoittaa minulle tänä päivänä, mikä tämän sanoma voisi olla.
Sopiva pituus noin kymmenen minuuttia
Ennen saarnat saattoivat kestää tunnin jos useammankin, mutta kuinka pitkään pappi voi nykyään jumalanpalveluksessa saarnata?
Flink pitää saarnan maksimipituutena 25 minuuttia, mutta toteaa, että ideaalipituus saarnalle olisi 7–12 minuuttia. Noin kymmenen minuutin saarnaa kannattavat myös muut haastatellut. Lampila ja Hämäläinen pitävät saarnapuheen maksimiaikana 7-8 minuuttia. Hämäläinen kuitenkin muistuttaa, että jos saarnaa elävöittää esimerkiksi musiikilla tai kuvilla, voi se olla pidempikin.
Järä pitää saarnan maksimipituutta viidessätoista minuutissa.
– Se mikä on tarpeen sanoa sinä pyhänä, tulisi kyetä sanomaan siinä ajassa.
Lue myös: ”Saarnaajan on oltava kuin ensirakastaja”
Ilmoita asiavirheestä