Kun Antti Suonio pimputteli pikkupoikana korvakuulolta Maamme-laulua sähköuruilla, vanhemmat päättivät ilmoittaa hänet Varkauden musiikkikouluun pianotunneille.
Yläkouluikäiseksi saakka Suonio jaksoi veivata etydeitä ja asteikoita. Sitten nuoteista soittaminen alkoi tympiä liikaa ja harrastus jäi hetkeksi. Päästyään Savonlinnaan musiikkilukioon nuorukainen löysi omakohtaisen motivaation musiikin tekoon.
– Pääsin mukaan bändiproggiksiin, joissa sai improvisoida. Päässäni syttyi lamppu. Tajusin, että tämähän on ihan huippua. Lukion jälkeen hain Sibelius-Akatemiaan musiikkiteknologian opiskelijaksi.
”Koen tässä pientä johdatuksen sivumakua”
Suonio ei ollut seurakuntanuori, mutta kuunteli kyllä gospelia. Exit, Petra ja monet muut 1980–90-lukujen bändit tulivat tutuiksi. Opiskeluaikana hän tutustui gospel-muusikoihin ja päätyi soittamaan groovea ja soulia bändiin nimeltä Shank’s Mare.
Bändi oli hyvä oppikoulu epävarmalle muusikonalulle. Suonio ryhtyi tarjoamaan ohjelmistoon myös omia sävellyksiään.
– Olen aina tiennyt, että sävellyksissäni on ideaa, niitä syntyy luonnostaan. Ensimmäiset pianosävellykseni tein 7-vuotiaana. Tekstit ovat haastavampi juttu.
Juuri kun Antti Suonio oli valmistumassa Sibelius-Akatemiasta vuonna 2006, hän päätyi samalle soittokeikalle Radio Dein silloisen ohjelmapäällikön Totti Toivosen kanssa.
– Väliajalla tuli puheeksi, että Radio Dei etsii äänituottajaa. Koen tässä pientä johdatuksen sivumakua. Uusi pesti muotoutui pitkälti lahjojeni ja osaamiseni mukaiseksi, ja myöhemmin vastuulleni annettiin myös musiikkipäällikön tehtävät.
”On hyvä, että musiikki herättää tunteita”
Käytännössä Suonio päättää, mitä musiikkia Radio Deissä soitetaan. Kanavan johto on toki määritellyt, minkä tyyppistä kohderyhmää palvellaan mihinkin aikaan päivästä.
Suonio siivilöi runsaasta musiikkitarjonnasta tasokkaasti tehtyjä ja tuotettuja, kohderyhmää miellyttäviä kappaleita. Hänellä on käytössään paitsi oma intuitio ja ammattitaito myös kuuntelijatutkimukset. Kaikkia on silti mahdoton miellyttää.
– Kuuntelijoidemme ikähaarukka on 15–99 vuotta ja heidän musiikkimakunsa on kovin vaihteleva. Palautetta tulee paljon. On hyvä, että musiikki herättää tunteita.
”Kaikkea sanomaa ei tarvitse ampua tykillä”
Jako hengelliseen ja maalliseen musiikkiin on Antti Suonion mukaan järjetön. Hänen missionaan on kaataa raja-aidat niiden välistä.
– Onneksi kulttuuri muuttuu. Yhä useammat tajuavat, että viestiä on myös sanojen takana. Kaikkea sanomaa ei tarvitse ampua tykillä.
Suonion havainnon mukaan tiettyjen hengellisten piirien kulttuuriin kuuluu, että hengellisessä musiikissa on aina mainittava Jeesus ja viitattava Raamattuun. Hän itse kokee, että hengellisten ja ei-hengellisten laulujen välimaastossa on miljardeja lauluja, joiden määritteleminen jollekin puolille ei tee kappaleille oikeutta.
Raja-aitoja kaataneista tienraivaajista Suonio mainitsee esimerkiksi Pekka Ruuskan ja hänen talliinsa nykyisin kuuluvan Juha Tapion.
– Juha Tapio on yhä Radio Dein avainartisteja, vaikkei hän enää laula gospelia. Kuulijamme rakastavat häntä.
Soittokavereita körteistä karismaattisiin helluntailaisiin
Suonio viittaa kintaalla raja-aidoille muutoinkin kuin musiikillisesti. Hän kuvailee itseään kristillisen kentän keskivertohiihtäjäksi, joka tulee toimeen hyvin monin eri tavoin ajattelevien kristittyjen kanssa.
Hänen juurensa ovat savolaisessa luterilaisuudessa. Opiskeluaikoina tutuksi tuli erityisesti Kansan Raamattuseura. Ystäväpiirissä ja soittokavereissa on kaikenlaisia ihmisiä körteistä karismaattisiin helluntailaisiin.
”Alkoi syntyä yksinkertaisia, melankolisia sävelmiä”
Säveltäjänä ja muusikkona Antti Suonion yksi iso projekti on parin viime vuoden ajan ollut rukouslaululevy Tulee aika. Joulun alla ilmestyneellä levyllä on 14 rauhallista, meditatiivista, kansanlaulunomaista kappaletta, joista on julkaistu myös kuorosovitukset. Sävellyksistä puolet on Suonion käsialaa.
– Ennen tätä elämässäni oli vaihe, jossa oli meneillään miljoona musaprojektia. Tein hirveästi keikkoja ja olin lauluntekijänä Kaiku Songs -kustantamossa. Teimme biisejä Putous-hahmoille ja iskelmälaulajille.
Jossain vaiheessa Suonio väsähti ja hiljensi tahtia. Kalenteriin alkoi tulla tyhjää tilaa ja miehen mielessä syntyi yksinkertaisia, melankolisia sävelmiä. Suonio soitti musiikkituottaja Antti Vuorelle ja kyseli, olisiko jollain levyllä tarvetta niille.
– Vuori puhui Nymanin Pekalle ja pojat olivat sitä mieltä, että tällainen levy täytyisi tehdä. Lauluja syntyi lisää ja mukaan tuli myös loistavia tekstintekijöitä kuten Hanna Ekola ja Jari Kekäle.
”Toivomme kuorojen löytävän uudet rukouslaulut”
Kaikkiaan projekti kesti pari vuotta. Ajatuksena oli tehdä uusia Hiljaisuuden laulut -henkisiä kappaleita, joista olisi iloa myös kuoroille ja seurakuntien käyttömusiikiksi.
Idea on mennyt läpi. Kirkkonummen seurakunnassa toteutettiin jumalanpalvelus yhdessä kuorojen kanssa näiden laulujen pohjalta. Seurakunta tykkäsi.
– Toivomme kuorojen löytävän laulut laajalti ja tulemme mielellään mukaan keikoille.
”Ei pitäisi toimia vain urkujen ja virsilaulun ehdoilla”
Musiikin voima on Antti Suoniolle mysteeri. Musiikki resonoi ihmisessä käsittämättömällä tavalla ja jatkaa siitä, mihin sanat loppuvat. Musiikki on väline elää ja purkaa tunteita. Evankelis-luterilaisen kirkon musiikkityöltä Suonio toivoisi lisää monipuolisuutta.
– Vieläkin jämähdämme liian usein säestämään uruilla virsiä tilanteesta riippumatta. Kirkkotilojakin rakennetaan ja korjataan akustisesti vain urkujen ja virsilaulun ehdoilla. Pitäisi kysyä, mitä ihmiset haluavat kirkossa soittaa, laulaa ja kuulla.
Kuka?
Antti Suonio, 38
Ammatti: Radio Dein äänituottaja ja musiikkipäällikkö, säveltäjä ja muusikko
Kotipaikka: kotoisin Savosta, asuu Vantaalla
Perhe: vaimo ja kissa
Lempilevy: Stingin Mercury Falling
Motto: Älä keskity siihen, mitä toiset tekevät väärin, vaan siihen, että toimit itse oikein.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.