Kun Halssilan seurakuntakeskuksessa Jyväskylässä on jumalanpalvelus, kirkkokahvit keittää joku Halssilan lähetyspiiriläisistä. Usein se joku on Irja Peura, 73.
Pullat lähetyspiiriläiset ovat leiponeet ennalta ja laittaneet pakastimeen. Kahvitustuotoilla tuetaan Huhtasuon alueseurakunnan nimikkolähettinä olevaa Savosen perhettä. Perhe on Kansanlähetyksen lähettämänä Japanissa. Piiriläiset leipovat myös myyjäisiin.
Useana päivänä viikossa Peura käy paikallisella kirpputorimarketilla. Lähetyspiirillä on ollut siellä vuodesta 2008 lähtien oma kirpputoripöytä, jonne saatujen tavaroiden myynnillä on kerätty yhteensä noin 18 000 euroa.
Vuodesta 2009 lähtien tuotolla on tuettu Suomen Lähetysseuran kautta tyttöjen koulutusta Nepalissa. Tänä vuonna kohteeseen on lähetetty jo lähes 3 000 euroa.
– Se on paljon alueella, jossa kivenhakkaajien päiväpalkka on euro ja 50 senttiä ja missä lapsetkin joutuvat vanhempiensa mukaan työhön, Peura miettii.
Kirpputorit suosittuja
Kirpputoreista on tullut yhä suositumpi varojen hankintamuoto seurakunnissa. Myyjäisiä järjestetään lähes joka seurakunnassa. Lähetyspiirejä on edelleen useimmissa seurakunnissa, myös kaupungeissa.
Piiriläiset ovat kutoneet myyntipöydille sukkia ja lapasia, leiponeet tapahtumiin pullaa ja karjalanpiirakoita ja keränneet arpajaisvoittoja. Monet ovat lahjoittaneet seurakuntansa kautta selvää rahaakin.
Pienistä puroista on kertynyt iso summa. Seurakuntien kautta kulkenut vapaaehtoinen lähetyskannatus oli viime vuonna hiukan yli 13 miljoonaa euroa.
Vapaaehtoisten tukena ovat seurakunnissa lähetyssihteerit ja lähetyksestä vastaavat papit. Suurissa seurakunnissa on kokoaikaiset lähetyssihteerit; pienissä lähetystyö on osa jonkun työntekijän toimenkuvaa. Joissakin seurakunnissa on palkkiotoiminen lähetyssihteeri tai lähetyssihteerin tehtäviä hoidetaan vapaaehtoisvoimin.
Suomen suurimmassa seurakunnassa, liki sadan tuhannen jäsenen Jyväskylässä on yhdeksän alueseurakuntaa. Niissä jonkun työntekijän, esimerkiksi diakoniatyöntekijän, työhön kuuluu tietty tuntimäärä lähetystä. Alueseurakunnat hoitavat itsenäisesti lähetystoiminnan tapahtumista lähetyskasvatukseen. Niillä on myös omat nimikkolähetit ja -kohteet. Seurakunnassa on 11 lähetyspiiriä.
Alueseurakuntien tukena on lähetyksen ja kansainvälisen työn vs. työalasihteeri Ulla Klemettinen sekä lähetyskasvatussihteeri. Klemettisen tehtävänä on koordinoida toimintaa muun muassa nimikkosopimusten osalta. Hän hoitaa myös hallinnollisia asioita kuten talousarviot, tilastot ja hallinnolliset kokoukset.
– Tärkein tehtäväni on kannustaa ja innostaa työntekijöitä, Klemettinen sanoo.
Lähetysväki ikääntyy
Jyväskylän Halssilan lähetyspiiri perustettiin vuonna 1969. Irja Peura on osallistunut sen toimintaan 1980-luvun puolesta välistä. Piiriläisiä on nyt noin tusina. He kaikki ovat ikäihmisiä.
Myös useimpien Espoonlahden seurakunnan lähetyspiirin jäsenten keski-ikä on lähetyssihteeri Eveliina Roznovskin mukaan korkea. Noin 33 800 jäsenen Espoonlahdessa toimii säännöllisesti kuusi lähetyspiiriä.
Yksi Espoonlahden vanhimmista piireistä on diakonia- ja lähetyspiiri.
– Toimintamme alkoi syksyllä 1973. Olimme silloin vielä kaikki työikäisiä. Nyt siitä joukosta vain minä olen jäljellä, 83-vuotias Eeva Isokääntä kertoo.
Piiri toimii perinteisen ompeluseuran tapaan. Tilaisuuden alussa pidetään hartaus. Sitten kahvitellaan, seurustellaan ja neulotaan myyjäisiin kaikkea mahdollista sukista sormikkaisiin. Oman seurakunnan myyjäisten lisäksi piiri osallistuu joka syksy Helsingissä pidettäville Lähetysseuran porkkanamarkkinoille.
Tuottoja kertyy vuosittain muutaman tuhat euroa. Osa rahoista menee Kirkon Ulkomaanavulle ja osalla tuetaan seurakunnan nimikkokohteita, muun muassa Japanissa olevaa Paulasaaren perhettä, joka kuuluu Sleyn lähetteihin.
Aktiivisen lähetysväen iäkkyys huolestuttaa lähetyssihteereitä. Ulla Klemettinen korostaa, että lähetyspiirien ikäihmiset tekevät arvokasta työtä ja keräävät paljon rahaa lähetykselle. Piirejä uhkaa kuitenkin jäsenkato, kun iäkkäät puurtajat vanhenevat ja jäävät pois.
Uuden etsintää
Konneveden seurakunnassa on ryhdytty tosissaan miettimään, miten saada seurakuntalaiset kiinnostumaan lähetyksestä nykyistä laajemmin. Yksi hyvä alku on vs. lähetyssihteeri Riitta Virtasen mielestä lastenohjaajan vetämä varhaisnuorten maapallokerho. Uutta lupaa myös se, että viime vuonna valitussa lähetystoimikunnassa on uusia, työikäisiä seurakuntalaisia.
Toimikunnan puheenjohtajana on nuori yrittäjä ja äiti Johanna Jääskä, 33.
– Lähetystyö on kaukana tavallisten riviseurakuntalaisten arjesta. Minusta lähetystyö pitää saada seurakunnassa tuntumaan nykyistä konkreettisemmin lähimmäisten auttamiselta. Ihmiset ovat kiinnostuneita hädänalaisten auttamisesta. Se näkyy, kun kerätään varoja katastrofien uhreille, Jääskä pohdiskelee.
Konneveden seurakunnan lähetystoiminta on lähinnä myyjäisten ja tapahtumien järjestämistä. Seurakunnassa toimii kuusi lähetyspiiriä, joista viisi kokoontuu kodeissa.
Virtasen mukaan lähetyspiirien jäsenet ovat sitoutuneita ja anteliaita lähetyksen ystäviä. Uusia ihmisiä piireihin ei ole saatu. Virtanen arvelee, että kynnys mennä mukaan vuosikymmeniä lähes samalla joukolla kokoontuneeseen ryhmään on korkea.
Konnevedellä vapaaehtoinen lähetyskannatus liikkuu 10 000 euron tuntumassa vuodessa. Saavutus on Virtasesta aika hyvä 2 500 asukkaan seurakunnalta.
Nuorille kokemuksia
Luumäen seurakunnassa on lähetyksen tulevaisuuden turvaamiseksi paneuduttu entistä tarmokkaammin nuorten innostamiseen.
– Minulla oli itselläni parikymppisenä tilaisuus tutustua lähetystyöhön Virossa ja sitten myöhemmin Keniassa. Niiden kokemusten kautta lähetystyö tuli minulle rakkaaksi. Nyt yritän järjestää seurakuntamme nuorille mahdollisuuksia tutustua lähetystyöhön, Luumäen seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri Anu Melkkala, 30, kertoo.
Viime vuonna yksi seurakuntanuorista osallistui Kansanlähetyksen Virossa järjestämään nuorisoaktioon ja vuodenvaihteessa neljä nuorta oli Saksassa Operaatio Mobilisaation lähetyskonferenssissa. Seurakunta tuki taloudellisesti ja rukouksin heidän matkojaan.
Viron aktiossa mukana olleesta Taija Sairasesta, 17, oli avartavaa nähdä omin silmin, mistä lähetystyössä on kyse. Kokemus sytytti kiinnostuksen lähetystyöhön.
Työikäisten mukaan saamiseksi Melkkala on suunnitellut eri maista kertovien teemailtojen järjestämistä. Ajatuksena on, että iltoihin voi tulla koko perhe.
Luumäen seurakunnassa on noin 4 500 jäsentä.
Lähetyskasvatus tärkeää
Varojen keräämiseen liittyvä toiminta on vain yksi osa seurakunnissa tapahtuvaa lähetystyön tukemista.
– Lähetit tarvitsevat paljon esirukousta. Sen voin sanoa omasta kokemuksesta. Rahalla ei ole merkitystä, jos lähettävä seurakunta ei rukoile, Espoonlahden seurakunnan lähetyssihteeri Eveliina Roznovski sanoo.
Roznovski oli lähes seitsemän vuotta Suomen Lähetysseuran lähettämänä Venäjällä Inkerin kirkon palveluksessa.
Lähetyksen tulevaisuuden kannalta merkittävänä asiana lähetyssihteerit pitävät lähetyskasvatusta, jonka kohteena ovat kaikenikäiset seurakuntalaiset päiväkotilapsista mummoihin ja vaareihin.
– Minun ja seurakuntamme lähetyskasvatussihteerin yhtenä tehtävänä on kouluttaa ja innostaa seurakunnan muita työntekijöitä, jotta he pitäisivät lähetystä esillä omassa työssään, Ulla Klemettinen selvittää.
Espoonlahdessa järjestetään kirkko koulussa -päiviä, jolloin kaikki seurakunnan työmuodot esittäytyvät oppilaille, mukana myös lähetystyön osio. Oppilaat tutustuvat kuhunkin työmuotoon puolen tunnin ajan.
Rippikouluja varten Roznovski tekee materiaalipaketin, jota työntekijät käyttävät opetuksessa. Uutta Espoonlahdessa on tulossa oleva lähetyksen perheleiri.
Luumäellä Anu Melkkala pitää lähetystä aktiivisesti esillä nuortenilloissa. Rippikoulussa hän panostaa siihen, että nuoret saavat sekä tietoa että kokemuksellista kosketusta lähetystyöhön.
Lähetyskasvatusta ovat myös lähetyssihteerien ja nimikkolähettien vierailut aikuisten piireissä ja erilaisissa tapahtumissa.
Sanaa ja konkreetista auttamista
Julkisuudessa on paljon keskusteltu sellaisten lähetysjärjestöjen boikotoimisesta, jotka suhtautuvat kielteisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin ja tai naispappeuteen. Haastateltujen seurakuntalaisten mielestä minkään järjestön rahahanoja ei saisi sulkea äkkiseltään, koska silloin lähetyksen kohdemaissa olevat ihmiset joutuvat kärsimään.
Joissakin seurakunnissa lähetyspiiriläiset ovat alkaneet tukea suoraan niitä järjestöjä, joiden avustamisen seurakunta on lopettanut.
Haastateltavat ovat varsin yksimielisiä siitä, mitä lähetyskenttien työssä pitää painottaa.
– Tärkeää on levittää Jumalan sanaa. Sen lisäksi ihmisiä pitää auttaa konkreettisesti, esimerkiksi taloudellisesti tai järjestämällä terveydenhoitoa ja opetusta. Näin suomalaiset lähetysjärjestöt ovat aina tehneetkin, Eeva Isokääntä toteaa.
Ulla Klemettisestä ei ole huono asia, että ihmiset kiinnostuvat median välittämästä maailman hädästä ja haluavat auttaa hädänalaisia.
– Meidänkin nimikkolähteistämme monet ovat kehitysyhteistyöhankkeissa. Lähetystyössä pitää kuitenkin auttamisessa olla mukana sanoma, Klemettinen korostaa.
Hänen mukaansa kristitty voi välittää sanomaa, olipa hän missä työssä tahansa.
– Virossa näin, että evankelioiminen on tärkeää, mutta yhtä tarpeellista on ihmisen auttaminen. Sekin selvisi, että yhden ainoan ihmisen kohtaaminen on tärkeä juttu. Pidimme kerran jumalanpalveluksen yhdelle venäläiselle. Se oli hyvä kokemus, Taija Sairanen kertoo.
Motiivina halu auttaa
Mikä saa ihmiset puurtamaan palkatta lähetyksen hyväksi?
– Lähetyksestä on vähitellen tullut sydämen asia. Lähetysalueilla ihmisillä on niin vähän kaikkea: ruokaa, varallisuutta, terveydenhoitoa, opiskelumahdollisuuksia. Pienilläkin summilla voimme tehdä paljon heidän hyväkseen, Irja Peura sanoo.
Eeva Isokääntä toteaa, että elämässä täytyy olla jotain sisältöä.
– Kun on lapsuudesta asti kasvanut lähetyksen ilmapiirissä, siitä on tullut asia, joka on lähellä sydäntä. On syntynyt rakkaus lähetykseen, Isokääntä miettii.
Ilmoita asiavirheestä