Tiedetoimittaja Jani Kaaro on kirjoittanut Rapport.fi-palveluun artikkelin, jossa nousee esiin niin kutsuttujen valemuistojen mahdollisuus vanhoillislestadiolaisissa hyväksikäyttökertomuksissa.
Artikkelin oli määrä julkaista Rapport.fi-sivustolla 13.7. Se kuitenkin vuoti nettiin ja muun muassa Kotimaa24:n blogiin jo ennen aikojaan. Joukkorahoituspalvelu Rapport.fi päätti julkaista artikkelin tänään illansuussa.
Siinä vuoden tiedetoimittajana 2015 palkittu Kaaro käsittelee muun muassa Mari Leppäsen ja Johanna Hurtigin toimittamaa kirjaa Maijan tarina (Kirjapaja 2012). Artikkelissa kyseenalaistetaan parin Maijan tarinassa esiinnousseen ja Maijaa hoitaneen terapeutin toimintaa ja heidän käsityksiään muistin toiminnasta. Kaaro nostaa tältä pohjalta esille terapiassa nousevien valemuistojen mahdollisuuden.
Maijalla on ollut useita terapeutteja. Kaaro kirjoittaa Rapport.fi:ssä, ettei voi tietää, onko Maijalle muodostunut valemuistoja. ”Ongelmana on, että tällaisen terapiahistorian jälkeen epäilystä on mahdotonta välttää”, hän toteaa ja viittaa muun muassa psykoterapeuttiin, josta on artikkelin mukaan ”tehty useita valituksia Psykologiliittoon”.
Kaaro kritisoi Maijan tarina -kirjan kirjoittajia muun muassa siitä, ettei tarinan vastapuolta, väitettyjen hyväksikäyttäjien näkemystä ole kuultu. Hän on artikkeliaan varten tavoittanut kirjan raskaimpien väitteiden todenperäisyyttä kritisoivan miehen, joka sanoo, ettei mikään media ole kysellyt hänen kantaansa.
Toinen Kaaron nostama esimerkkitapaus puolestaan luo kuvan mahdollisuudesta, että lestadiolainen isä olisi tuomittu vankilaan lapsen seksuaalisen hyväksikäytöstä ja että tuomio olisi voinut perustua valemuistoon.
Hurtig: Valemuiston mahdollisuutta ei pidä ylitulkita
Tutkija Johanna Hurtig sanoo Kotimaa24:lle, että on paikallaan, että erilaisia näkökulmia tulee esiin.
– Tutkijan on myös aina syytä varautua kritiikkiin ja kysymyksiin.
– Kaaron artikkelissa on ristiriitaisia elementtejä. Tavallaan siinä vihjataan, että aineistoni saattaa olla koostunut valheellisista muistoista, mutta samalla annetaan ymmärtää, ettei voida taata, että tässä jutussa haastatellut puhuvat totta. Minkä päälle tämä artikkeli siis nojaa?
Hurtigin mukaan väite valemuistoista on väkivaltatutkimuksen haastamisessa käytetty väline.
– Se on otettava mahdollisuutena huomioon oikeudellista vastuuta pohdittaessa.
– Omassa tutkimuksessani sillä, että uhrin ja tekijän kertomukset eroavat, ei ole samanlaista merkitystä. Se on osa väkivallan dynamiikkaa ja koko ilmiötä myös yhteisöllisesti. En ole väittänyt tuottavani totuutta yksittäisistä tapahtumista. Tutkimustehtäväni oli toinen, Hurtig sanoo ja viittaa kirjaansa Taivaan taimet, jossa hän on käynyt läpi lukuisia vanhoillislestadiolaisia väkivaltakokemuksia.
Maijan tarinan osalta Hurtig sanoo olevansa vakuuttunut, ettei kyse ole valemuistoista.
– Kaaron jutun osalta voin kommentoida tätä tarinaa, koska olen ollut kirjan tekemisessä mukana, hän lisää.
Hurtig kertoo myös, että Kaaron jutun ilmestyttyä useat Rapport.fi:n artikkelissa käsiteltyjen tapausten henkilöt ovat olleet häneen tänään yhteydessä.
– He ovat tunnistaneet itsensä kertomuksista ja pitäneet valemuistoväitteitä järkyttävinä, Hurtig sanoo.
Hänen mukaansa muistamiseen voi liittyä erilaista problematiikkaa, mutta valemuiston mahdollisuutta ei pidä ylitulkita.
– Seksuaalirikoksilla ei yleensä ole silminnäkijöitä, joten tähän selitysmalliin voidaan tarttua silloinkin, kun siihen ei ole syytä, hän kommentoi.
Hurtigin mukaan toimittaja Jani Kaaro lähestyi häntä sähköpostitse kysyen vain Maijan tarinan varmentamiseen liittyviä kysymyksiä.
– Mistään laajemmin emme keskustelleet eikä tavattu. Ehdotin, että Maija mielellään näyttää itseään koskevia asiakirjoja ja Maija voi tavata toimittajaa jutussa mainitun psykoterapeutin kanssa. Toimittaja ei tarttunut asiaan. Meille – psykoterapeutille, minulle, Maijalle tai Mari Leppäselle – ei annettu mahdollisuutta tavata Kaaroa tai lukea juttua etukäteen, Hurtig sanoo.
Maija: Olen halunnut auttaa muita
Kotimaa24 tavoitti Maijan tarinan nimimerkki Maijan. Hän sanoo olevansa järkyttynyt siitä, miten artikkeli vastuuttaa Maijan tarinan kirjoittajia ja hänen omia terapeuttejaan. Hän ei pidä valemuistoja mahdollisina. Hän sanoo olevansa yllättynyt, kun Rapport.fi:n toimittaja nyt puhuu valemuistoista, kun koskaan aiemmin asioita ei ole sellaisina käsitelty.
– En ollut kuullutkaan mistään terapeutista ennen kuin nämä asiat nousivat minulla pintaan. Ne eivät ole minkään terapeutin esiinnostamia. Kun asiat nousivat pintaan, oli jossain vaiheessa pakko mennä terapiaan ja terapeuttini ovat olleet kyllä ihan ammattilaisia, hän sanoo.
Tuoretta artikkelia kummasteleva Maija toteaa, että hänen tahtonsa on ollut tarinansa esiintuomalla toimia niin, että muutkin voisivat saada apua.
– Tavoitteeni on ollut auttaa lapsia. Missään nimessä tarkoitus ei ole ollut tuoda kenenkään henkilöllisyyksiä esille. Olen ollut järkyttynyt kaikkien asianosaisten osalta, että näistä asioista on kuitenkin kirjoitettu nettipalstoilla. Vihareaktiot eivät auta ketään, vaan asioiden kohtaaminen ja käsittely.
Kaaro: Huomio median toimintaan
Lomamatkalta tavoitettu Jani Kaaro kertoo halunneensa kiinnittää artikkelillaan huomiota median toimintaan. Hänen mukaansa media julkaisee ihmisten kertomuksia liian heppoisesti, kysymättä vastapuolen kommentteja ja tarkistamatta asioita.
– On hirvittävä määrä viattomia sivullisia, jotka näistä kohuista kärsivät ihan mittaamattomasti. Aihepiiri on niin leimaavaa ja sitten alkaa valtava myllytys netissä, Kaaro perustelee.
Hän pitää tärkeänä myös keskustelua kirjojen kustantajien vastuusta ja siitä, pitäisikö toimitusten tarkastaa myös tarkemmin kirjojen taustat.
– Tämä on erittäin hyvä kysymys. Miten kirjan kustantajalle voi tehdä vastineen? Varmaan media aika pitkälti ottaa asiat annettuna, mutta ei aina kannattaisi.
Toisaalta Kaaro tekee omassa artikkelissaan saman, mistä hän muita kritisoi. Alkuperäislähteitä ei ole haastateltu, esimerkiksi Maijan tarinan Maijaa tai tämän psykoterapeuttia.
– En halunnut kuulla väitteitä puolesta ja vastaan, tehdä toisaalta–toisaalta journalismia. Se on hedelmätöntä. Se on tapa, jolla oikeuslaitos toimii. Kiinnosti, miten asiaa käsitellään mediassa. Haastattelin pääasiassa ihmisiä, jotka eivät ole osapuolia, vaan ikään kuin liepeillä olleita, Kaaro perustelee.
Kaarolta on tulossa syksyllä toinenkin artikkeli valemuistoista.
Lue myös:
Vuoden tiedetoimittaja kyseenalaistaa lestadiolaisuutisoinnin – ”Moderni noitavaino”
Ilmoita asiavirheestä