Jumala loi järvet, lammet ja joet. Kalat uiskentelivat iloisesti vesissä. Pian eräs biologienkeli tuli kertomaan Jumalalle, että vesien pohjiin tippui kaikenlaista kuollutta, kaloja, hyönteisiä ja kasviperäistä ainesta.
– Asialle pitäisi tehdä jotain, sillä kuollut aines rehevöittää vesiä.
Jumala mietti hetken enkelin viestiä ja päätti luoda ravun.
– Hui, kuinka ruma ja pelottava, sanoi enkeli.
– Kuinka niin? Minusta rapu on, jos nyt ei niin kovin kaunis, niin sitäkin tarkoituksenmukaisempi otus, sanoi Jumala.
Ja niin ravut alkoivat uutterasti toteuttaa tehtäväänsä luonnon puhtaanapitolaitoksen edustajina.
Suomessa perinteisesti makeissa vesissä tavattava rapu on jokirapu (Astacus astacus). Sen uhkaajaksi on noussut rapurutto sekä vuodesta 1968 alkaen maahamme istutettu, ruttoa paremmin kestävä täplärapu.
Rapu on hämäräeläin, minkä vuoksi moni tavallinen rantamökkiläinen ei välttämättä juuri koskaan näe rapuja, ellei pyydystä niitä merroilla. Ruokapöydässä tillillä koristellulla lautasella rapu on paljon tavallisempi näky.
Parhaiten ravut viihtyvät hapekkaassa, rautapitoisessa vedessä, jossa on kivikkopohja tai penkkoja, joihin ne voivat kaivaa piilopaikkoja. Rapu kasvaa melko hitaasti ja kuorta vaihtamalla. Pyyntikokoisen 10-senttisen ravun ikä on sukupuolesta ja kasvuolosuhteista riippuen 4–10 vuotta.
Rapua pyydetään vuosittain suuria määriä. Historiamme muhkein rapusaalis on vuodelta 1906, jolloin maastamme vietiin eurooppalaisten herkkusuiden iloksi yli 15 miljoonaa rapua. Nykyisin rapusaaliin on arvioitu vuosittain olevan 3–5 miljoonaa yksilöä.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä