Ensimmäiset tutkimusmatkailijaenkelit saapuivat Pohjolaan pian jääkauden jälkeen. Alueella ei vielä asunut lainkaan ihmisiä, eikä muutakaan elämää ollut liiemmälti. Enkelit tulivat tyhjin käsin takaisin Jumalan luokse ja valittivat, etteivät olleet koskaan aikaisemmin nähneet niin ankeaa seutua.
– Menkää takaisin ja jättäkää merkkejä minun armostani tuleville asukkaille, niin ihmisille kuin eläimille, käski Jumala.
Taivaallisten tutkimusmatkailijoiden ei auttanut muu kuin palata Pohjolaan ja laittaa keltaisia kukkia vesistöjen varsille. Siitä lähtien keväällä pian lumen väistyttyä rentukat ovat loistaneet lupauksena paremmista ajoista.
Rentukasta eli luhtarentukasta (Caltha palustris) tunnetaan Suomessa kaksi alalajia, Etelä-Suomen rantarentukka sekä Lapin ja Kainuun hieman lyhyempi ja hennompi purorentukka.
Rentukka on suomalaiseen vuodenkiertoon vahvasti kuuluva näyttävä kasvi. Ruskeanharmaasta maasta kohoaa toukokuussa vihreälehtinen ja kirkkaankeltainen kukka.
Rentukan kasvipaikkoja ovat rannat, metsälammikot, purot, ojat, kosteikot, märät niityt, luhtaiset korvet ja kosteat lehtopainanteet. Lajia tavataan pohjoisilla lauhkeilla alueilla aina Keski-Siperiaan ja Pohjois-Amerikkaan saakka.
Monivuotisen rentukan lehdet ovat myrkyllisiä. Leinikkikasveihin kuuluvan rentukan korkeus saattaa olla jopa 40 senttiä. Rentukasta on olemassa myös puutarhoihin jalostettu lajike.
Harva kasvi synnyttää ulkoilijassa niin spontaania iloa kuin keltaisena roihuava rentukkakasvusto. Se on ilo silmälle ja sielulle.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä