Nuku, syö ja ulkoile säännöllisesti. Ajattele, rukoile ja pura sydäntäsi luotettaville ihmisille. Jumala antaa sinulle virassa tarvittavan elämänkokemuksen, evästää Akaan seurakunnan eläkkeelle jäävä kirkkoherra Sari Lindström kirkon viroissa palvelevia. Hän toivoo kirkolle tilaa hengittää ja papeille vapautusta liiallisista henkilöstöhallinnon tehtävistä. Lindströmin mielestä teologin täytyisi saada keskittyä sisältökysymyksiin ja hengellisen työhön.
Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Sari Lindström, Akaan kirkkoherra vielä viikon ajan. Jään eläkkeelle huhtikuun alussa. Yhteensä minulle on kertynyt työuraa noin 40 vuotta.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Opiskeluaikana tein lyhyitä äitiyslomien sijaisuuksia sairaalateologina Oulussa ja opiskelijatyön lehtorina Helsingissä. Yhden kesän vietin kesäteologina Rovaniemellä. Valmistuin toukokuussa 1976 teologian kandidaatiksi ja lehtoriksi ollessani Helsingin seurakuntien vs. opiskelijalehtorina. Elokuun alussa samana vuonna menin Suomen Lähetysseuraan opiskelijasihteerin virkaan. Sinne sain Helsingin hiippakunnalta oikein virkamääräyksen SLS:n anomuksesta. Siellä olin vuoteen 1984 asti, jolloin tulin Vanajan seurakuntaan lehtoriksi.
Lehtorin virka muutettiin papin viraksi pappisviran avauduttua naisille 1988. Kappalaiseksi pääsin Vanajassa 1990. Siinä hurahti 10 vuotta. Tammikuun alussa 2002 minut valittiin Akaan kirkkoherraksi, mistä virasta nyt jään eläkkeelle.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?
Minulla on teologian kandidaatin koulutus, joka nyt on sama kuin teologian maisterin koulutus. Tutkintorakennetta on valmistumiseni jälkeen jonkin verran muutettu. Kyllä se kirkolliselle työlle antoi perustiedot. Taidot oli sitten opiskeltava erityisesti käytännön työssä, vaikka käytännölliset harjoitukset toki antoivat mallin.
Esimiestaitoja ja työalojen johtamistaitoja ei teologisessa tiedekunnassa saanut eikä siellä opetettu taloudellista suunnittelua budjetin laatimisineen, toimintasuunnitelmineen ja toimintakertomuksineen. Erilaiset yhä lisääntyvät lakiasiat on myös täytynyt opetella soveltamaan suoraan virassa. Kirkon koulutuskeskus ja tuomiokapituli ovat sitten huolehtineet jatko- ja erityiskoulutuksesta.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
Työurani vaikeimmat paikat ovat liittyneet henkilöstöhallintoon, rekrytointien epäonnistumisiin ja juridisiin asioihin.
Mikä oli erityisen hauskaa työssäsi?
Erityisen hauskaa on ollut rippikoululeireillä. Siellä on ollut mukavia iltaohjelmia ja on saanut itsekin hullutella. Myös tärkeitten isojen projektien saaminen maaliin on tuottanut hyvää mieltä, samoin kuin työkavereitten kanssa koettu tekemisen meininki.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Mieleeni ovat jääneet erityisesti joihinkin kirkollisiin toimituksiin liittyvät koskettavat hetket, jokin juhla tai jumalanpalvelus.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Tällaiselle vaihtelunhaluiselle ihmiselle hyviä puolia ovat erilaisiin paikkoihin ja ihmisiin tutustumiset. On kiintoisaa käydä katsomassa, missä ja kuinka eri tavoin ihmiset elävät ja asuvat. On hienoa heittäytyä erilaisten ihmisjoukkojen juhlahetkiin ja elää heidän kanssaan kappale ihmisen matkaa.
Huonoja puolia ovat pitkähköt päivät ja leirijaksot. On oltava kotoa pois ja elettävä erossa perheestä kotvasen aikaa. Lasten ollessa pieniä tilanne oli joskus hyvinkin hankala hoitojen ym. takia. Esimiestyössä on myös omat haasteensa vahvatahtoisten työkavereitten keskellä.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Kyllä sitä piti syödä ja nukkua ja ulkoilla päivittäin. Yksin hiljaa oleminen, ajatteleminen ja rukoileminen olivat kai myös itseä hoitavia asioita. Sekin auttoi, kun sai jollekin luotettavalle ihmiselle purkaa huoliaan ja pahaa mieltä.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Työ on monipuolistunut ja vaikeutunut. Työkalut ovat muuttuneet kokonaan. Kynät ovat vaihtuneet tietokoneitten näppäimistöihin ja kansiot sähköisiin arkistoihin. Laki ja säädökset muuttuvat nopeaan tahtiin ja henkilöstökin on hyvin valveutunutta vaatimaan tai vastustamaan pakosta tai suosituksesta eteen tulevia asioita.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Toivon kirkolle tilaa hengittää. Pappien toivon vapautuvan liiallisista henkilöstöhallinnollisista asioista. Päätösten valmistelukin voisi olla osaltaan laki- ja hallintoammattilaisilla. Teologin täytyisi saada keskittyä sisältökysymyksiin ja hengellisten tavoitteitten parissa työskentelemiseen.
Törmäsitkö kirkkoherraurasi varrella ongelmiin siksi, että olet nainen?
Enpä antanut naiseuteni häiritä, päinvastoin otin käyttöön sen hyvät puolet. Katsoin olevani tasavertainen miesten kanssa ja yhtä uskottava hengellinen – ja työyhteisön johtaja kuin kuka tahansa ihminen.
Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Usko Jumalaan ja luota hänen johdatukseensa ja siihen, että hän tarvitsee vain tyhjät kädet ja vastaanottavaisen mielen. Jumala itse valitsee kenet tarvitsee ja sopivaksi havaitsee. Hän myös varustaa sellaisella elämänkokemuksella, jota viran hoitaminen vaatii. Kannattaa olla avoin ja rohkea. Ei pidä pelätä tekevänsä virheitä. Niitä kuuluukin jonkin verran tulla, että pysyy nöyränä ja pystyy oppimaan uutta.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Työntekijäänsä luottava esimies on hyvä esimies. En muista suoranaisesti ketään nimeltä. On hyvä, jos työntekijä saa olla luova ja keksiä itse asioita seurakunnan asian eteenpäin viemiseksi. Jokainen on tarpeellinen takoja.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Harrastan kävelyä ja vesijuoksua. Eläkeläisenä voisin opetella ratsastamaan.
Kuva: Jaana Viitakangas-Klemola
Ilmoita asiavirheestä