Tämän vuoden alussa rovaniemeläinen rakennusneuvos, yrittäjä Seppo Aho kävi Kambodžassa Dountepin kylässä. Lämpötila oli nelissäkymmenissä ja matka oli uuvuttava, mutta samalla palkitseva. Aho on tehnyt Kirkon Ulkomaanavun kautta lahjoituksen, jolla kylään rakennettiin koulu. Entinen koulu oli alkeellinen rakennus, jossa ei ollut edes seiniä. Sääolosuhteet estivät tämän tästä opiskelun ja lapset olivat paljon poissa koulusta. Nyt koulu on toiminut neljä vuotta.
– Tapaamisemme koululla oli hyvin lämminhenkinen. Oikein hyvä vaikutelma minulle sieltä jäi, rahat olivat menneet oikeaan kohteeseen. Asiat olivat järjestyksessä, ja se ilahdutti kovin. Koulussa opiskelee noin 150 lasta, jotka tuntuivat olevan innoissaan. He olivat tulleet kouluun, vaikka oli lauantai ja lomapäivä, kertoo Seppo Aho.
Dountepin kylässä on 751 asukasta, joista alle 18-vuotiaita on 459. Koulu on siis suuri kylän asukaslukuun nähden. Sen pihasta on tullut kyläläisten kokoontumispaikka.
Koulurakennus valmistui vuoden kuluessa. Paksut kiviseinät ja taitava rakennustapa takaavat ilmanvaihdon ja miellyttävän vilpoisan sisäilman, jossa lapsilla on hyvä oleskella.
– Tapasin myös kylän vanhimman ja hän halusi tulkkien välityksellä kertoa minulle, kuinka suuri asia koulu on heille. Siinä maassa lapsella ei ole mitään tulevaisuutta ilman koulutusta. Tuli todella hyvä mieli, kun huomaa voivansa vaikuttaa näiden lasten elämään nyt ja se kantaa jatkossakin.
Seppo Aho sai ajatuksen lahjoituksesta lomamatkojensa yhteydessä. Matkoilla usein näkee ihmisten kurjuuden ja pahoinvoinnin vain pintapuolisesti, mutta sekin riitti Aholle. Hän otti yhteyttä Kirkon Ulkomaanapuun, josta sai ehdotuksen avustuskohteesta.
– Alkuvaihe oli hyvin helppo. Koulun rakennuttaminen oli heiltä tullut esitys, ja se oli minulle aivan sopiva kohde.
Seppo Aho kertoo olevansa tavallinen suomalainen kristitty mies, joka käy kirkossa suhteellisen harvoin. Mutta arkipäivän kristillisyydestä teko kertoo. Mitä muuta lahjoitus tuntemattomille lapsille osoittaa kuin rakkautta heitä kohtaan.
Seppo Aho kasvoi Tervolassa, Kemin ja Rovaniemen välimaastossa. Isä kuoli pojan ollessa neljävuotias ja äiti jäi pienten lasten kanssa yksin. 11 vuoden kuluttua äitikin kuoli ja pojasta tuli orpo 15-vuotiaana.
– Voi olla, että oman lapsuuteni menetysten vuoksi ymmärrän, mistä lasten hädässä ja turvattomuudessa on kyse. Autettavia Aasiassa riittää. Kambodžan lisäksi olen käynyt Nepalissa, jossa on myös paljon apua tarvitsevia ihmisiä. Ilman mahdollisuutta käydä kouluja heidän tulevaisuutensa on toivoton.
Kun Seppo Aho kyseli Dountepin kylän koululaisten tulevaisuudenhaaveita, hänelle kerrottiin monista lasten unelma-ammateista.
– Tavallisin oli opettaja, joku halusi lääkäriksi, yksi rehtoriksi. Yhteistä oli lasten positiiviset ajatukset tulevaisuutensa suhteen.
Aho kävi koulun avajaisissa ja viimeksi alkuvuodesta tarkistamassa nykytilanteen. Hän pitää tärkeänä sitä, että kun Kirkon Ulkomaanavulle rahalahjoituksia antaneet henkilöt matkustavat paikan päälle, he maksavat itse matkansa, hotellinsa ja ruokailunsa. Niin hän tekee itsekin.
Matkoillaan hän sai mahdollisuuden katsella muitakin avustuskohteita. Juuri nyt Ulkomaanapu kouluttaa maan ensimmäisiä oppilaanohjaajia, kehittää kouluja varten resurssikeskusta ja uuden sukupolven koulua.
– Hyvää työtä he siellä tekevät ja on hienoa nähdä, että lahjoitetut rahat menevät oikeaan kohteeseen. Jo muutamilla kymmenillä euroilla siellä saa paljon hyvää aikaan. Yritysmaailmassa tämä lahjoitussummani ei niin suuri ole, mutta Kambodžan kaltaisessa maassa sillä tehdään paljon hyvää.
– Nyt kun siellä käydessäni näin, että monen lapsen elämää on autettu ja hyvinvointi jatkuu, tulee siitä itselle hieno tunne. Käsitykseni vahvistui, että tämä oli aivan oikea asia, Aho sanoo.
Kuva: Timo Lindholm
Lue myös:
Yhteisvastuu auttaa yksinäisiä vanhuksia
Ilmoita asiavirheestä