Kirkolliskokouksen perustevaliokunnan esittämä vapaamuotoinen rukous parisuhteensa rekisteröineiden puolesta perustuu ”pastoraaliseen ohjeeseen”. Rukous sijoittuisi yksityisen sielunhoidon ja julkisen jumalanpalveluselämän välimaastoon. Perustevaliokunta katsoo, että ”koska henkilökohtaiseen elämään liittyvä rukous voidaan toteuttaa myös yhteisöllisesti, sitä ei voida ehdottomasti rajata vain yksityisen ripin tai sielunhoidon piiriin”.
Piispainkokouksen esitykseen liittyen perustevaliokunta toteaa, että kun rukous voidaan toteuttaa yksityisesti tai yhteisöllisesti, niin rukoustilanteessa voi olla läsnä sielunhoitotilannetta laajempi joukko. Valiokunnan mielestä on olennaista, että pappi läsnäolevan joukon koosta riippumatta antaa tilanteen luonteesta oikea kuvan.
Perustevaliokunta korostaa, että koska kyseessä ei ole kirkollinen toimitus, rukoiltaessa ei pidä käyttää avioliitoon vihkimiseen kuuluvia osia, kuten kysymyksiä, lupauksia, sormusten vaihtoa tai liiton siunaamista.
Perustevaliokunta toteaa lisäksi, että rukous voidaan toteuttaa kirkkotilassa, mikäli siitä paikallisesti yhteisesti sovitaan.
Perustevaliokunta katsoo, että piispainkokouksen selvityksen mukainen pastoraalinen kohtaaminen on tulkittavissa julkisen jumalanpalveluselämän ja yksityisen sielunhoidon välillä olevaksi alueeksi, josta ei ole olemassa tarkempia ohjeita. Siksi pastoraalinen ohje perustuu joko piispan toimivaltaan tai piispainkokouksen yleistoimivaltaan.
Piispainkokouksen antama pastoraallinen toimintaohje rukouksen järjestämisestä tulisi olemaan luonteeltaan yleisluonteinen suositus, josta ei seuraa kirkon työntekijälle virkavelvollisuutta.
+ ”Pastoraalinen” (lat. pastor, paimen) viittaa yleisesti kaitsentaan tai hengelliseen ohjaamiseen ja erityisesti papin harjoittamaan sielunhoitoon. Piispainkokouksella on yleistoimivalta (KL 21:2) antaa kirkolliskokouksen säädösten ja päätösten puitteissa pastoraalisia ohjeita kirkon uskoa ja työtä koskevista asioista. Tällöin pastoraalinen ohje tarkoittaa kaitsennallista ohjetta, jolla ohjataan työntekijöitä yhtenäisiin toimintatapoihin esimerkiksi uusissa tai haasteellisissa asioissa, joista ei ole muuta ohjeistusta. Asian, josta ohje annetaan, ei tarvitse kuulua sielunhoidon piiriin. Yleistoimivallan nojalla annetut ohjeet ovat suosituksia, eivät sitovia määräyksiä.” (Perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010)
Ilmoita asiavirheestä